5 AINEISTON LUOKITTELU

Kun muuttujien arvoja on niin paljon, että niitä ei ole mielekästä ilmoittaa frekvenssitaulukossa yksittäisinä arvoina, ne luokitellaan sopiviin luokkiin.

Luokkien määrä on harkinnanvarainen. Jos luokkia on paljon, saadaan tarkempi tulos kuin harvalla luokkavälillä. 

Esimerkki 5.1. Seuraavassa on erään luokan oppilaiden pituudet senttimetreinä:

Lukusuoralle sijoitetuista pisteistä nähdään, mille välille pituudet asettuvat ja moneenko luokkaan aineisto kannattaa jakaa.

Sitten aineisto luokitellaan ja lasketaan sen frekvenssit.

Luokitellun jatkuvan muuttujan luokkarajat ei ole todellisia luokkarajoja. Todellisissa luokkarajoissa otetaan huomioon mahdolliset lukuarvon pyöristykset.

Esimerkki 5.2. Pituus 161 cm voi todellisuudessa olla 160,5000... cm - 161,4999... cm. Kaikki nämä pituudet pyöristyvät 161 senttimetriin.

Esimerkin 5.1 todelliset luokkarajat siis ovat

Luokitellussa aineistossa tarvitaan usein yksi lukuarvo edustamaan kutakin luokkaa. Tällainen arvo on luokan keskimmäinen arvo eli luokan todellisen alarajan ja todellisen ylärajan keskiarvo:

Luokkakeskus = (todellinen alaraja + todellinen yläraja) / 2

Esimerkki 5.3. Esimerkin 5.1 luokan 161 - 170 luokkakeskus on siis

(160,5 + 170,5) / 2 = 165,5.

Luokkavälin pituus on todellisten luokkarajojen erotus.

Esimerkki 5.4. Luokkavälin pituus esimerkissä 5.1 on

170,5 - 160,5 = 10,0.