Projektityöskentely
on tämän päivän työyhteisöissä lähestulkoon jokaista
koskettava asia.
Henkilöstöllä odotetaan olevan valmiuksia toimia
erilaisissa projekteissa. Tässä
osiossa käsitellään projektin toteuttamiseen liittyviä
seikkoja.
Yhteiskunta vaatii
nykyään ihmisiltä joustavuutta, nopeutta, tehokkuutta,
organisaation mataluutta ja yhteistoimintakykyjä sekä
yhteistyön hyödyntämistä verkottumisen kautta.
Projektimuotoinen työskentelytapa tarjoaa keinoja näihin
haasteisiin, koska se mahdollistaa tehokkaan,
tavoitteellisen ja määräaikaisen toiminnan. (Rissanen 2002,
14.)
Projekti-termi
(englanniksi project, saksaksi Projekt) tulee alunperin
latinasta ja merkitsee suunnitelmaa tai ehdotusta. Työskentelyn
perustana on projektisuunnitelma, jossa määritellään
miten projektille asetetut tavoitteet halutaan saavuttaa:
mitä tehdään, kuka tekee, milloin ja miten. (Pelin
1996, 75). Tavoitteet ja
tulosvaatimukset voivat täsmentyä tai muuttua työn
edetessä. Projektin
ohjaus voidaan määritellä seuraavasti: ”Projektin
ohjauksella tarkoitetaan minkä tahansa muutosprosessin
johtamista”. (Stenlund
2001, 18.) Projektia valvotaan projektisuunnitelman
toteutumisen pohjalta (Pelin
1996, 75).
Projektin
tunnusmerkit
"Projekti on johonkin määriteltyyn tavoitteeseen
pyrkivä, harkittu ja suunniteltu hanke, jolla on aikataulu,
määritellyt resurssit ja oma projektiorganisaatio"
(Rissanen 2002, 14). Lisäksi projekti on kertaluonteinen
hanke,
joka toteutetaan ohjatusti (Mäkipeska
& Niemelä 1999, 103, Stenlund
2001, 18). Projektin tulee myös tuottaa lisäarvoa
asettajalleen ja hyötyä kohteelleen. Kaikki projektit ovat
ainutkertaisia ja niillä on alkunsa ja
loppunsa. (Rissanen 2002,
14.)
Projektin
vaiheet
Kuvio
1.
Projektin toteutusprosessi
Projektiorganisaatio
Projektityöskentelyn
ajaksi perustetaan projektiorganisaatio, jonka tehtävänä
on toimia ennalta määrätyn tavoitteen saavuttamiseksi.
Varsinaisen työn suorittaa projektiryhmä. Sitä voidaan
nimittää myös työryhmäksi. (Stenlund
2001, 18.)
Projektiorganisaation
pääosat ovat: Asettaja Projektin
asettaja on yritys tai henkilö. (Pelin 1991, 31). Asettaja
päättää projektin käynnistämisestä,
keskeyttämisestä ja lopettamisesta sekä rahoittaa
projektin. Projektin voi maksaa vaihtoehtoisesti projektin
tilaaja, joka voi olla muun muassa ulkopuolinen asiakas.
Projektin asettajan työhön kuuluu lisäksi projektin
johtoryhmän nimeäminen. (Pelin 1996, 91.) Johtoryhmä Projektin
asettajaa edustaa johtoryhmä, joka valvoo projektin
toimintaa. Pienissä projekteissa johtoryhmän työn hoitaa
yksi henkilö, joka on projektin valvoja. Johtoryhmä on
projektin korkein päättävä alin. (Pelin 1996,
92.) Johtoryhmän
tehtävänä on:
- asettaa projektin
ajalliset, tekniset ja kustannukselliset tavoitteet
- projektipäällikön
nimeäminen
- projektipäällikön
työstämän projektisuunnitelman hyväksyminen
- resurssien (henkilö
ym.) tarjoaminen projektille
- projektin keskeisten
päätösten tekeminen
- projektin tuloksen
hyväksyminen
- projektin lopettamisesta
päättäminen (Pelin 1996,
92.)
Projektipäällikkö
Projektipäällikkö
on projektin avainhenkilö. Hän on vastuussa projektin
suunnittelusta, etenemisestä, toimeenpanosta ja tehtävien
valvonnasta. Hänen tehtävänään on työstää
tilanneyhteenvedot projektin johtoryhmälle ja mahdollisille
asiakkaille. (Pelin 1996, 89,93.)
Projektiryhmä Projektia koskevat päätökset
tekee projektin johtoryhmä. Sen toimenkuvana on
valvoa ja ohjata halutun tuloksen toteutumista ja sen
laatua. (Stenlund
2001, 18.)
Kuvio
2. Projektiorganisaatio.
Projektisuunnitelma
ja sen tehtävät
Yksi
keskeisimmistä projektitoiminnan tunnusmerkeistä on
suunnitelmallisuus. Suunnitelmallisuus, hyvän suunnitelman
laatiminen ja sen noudattaminen ovat kuitenkin ponnistelua
vaativaa työtä, jonka onnistuminen vaikuttaa oleellisesti
projektin menestykseen (Pelin Risto, 1991). Suunnittelusta
ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoitus vaan sen tulee olla
väline hyvään toteutukseen (Rissanen Tapio, 2002).
Projektisuunnitelman
luonne ja laajuus määräytyy varsin pitkälle hankkeen
mukaisesti. Mikäli kyseessä on pieni hanke, kuten uusien
tuolien hankinta työpaikalle, projektisuunnitelmankin
tulee olla varsin tiivis. Suuryritysten fuusioituessa -
prosessi saattaa kestää vuosia - projektisuunnitelma on
huomattavan laaja, se saatetaan tehdä useammassa osassa ja
eri aikoina. (Rissanen Tapio, 2002)
Mistä
sitten tunnistaa projektin, joka on hyvin suunniteltu?
Lähinnä ongelmattomuudesta. Huomattavasti helpompi on
kuitenkin huomata projekti, jossa suunnittelua ei
hallita.
Huonon
suunnittelun tunnusmerkkejä (Pelin, 1991):
- projektit
myöhästelevät sopimusajoista
- on
jatkuvaa kiirettä ja ylitöitä
- joudutaan
jatkuvasti priorisoimaan projekteja ja resursseja
- muutoksia
tehdään liian myöhään ja ne ovat hallitsemattomia
- projektit
joudutaan toimittamaan tilaajalleen keskeneräisinä
Hyvin
hoidetun suunnittelun tunnistaminen on huomattavasti
vaikeampaa, koska silloin asiat hoituvat ajallaan eikä
suuria ongelmia ilmene. Yleensä asioihin ei tule edes
kiinnitettyä huomiota ellei niissä ole jotain vikaa.
Joitakin tunnusmerkkejä voidaan projektissa kuitenkin
havaita mikäli esimerkiksi sen aikasuunnittelu on hyvin
hoidettu (Pelin 1991):
- työt
tehdään oikeassa järjestyksessä ja tunnetaan
projektin kriittiset tehtävät
- resurssit
saadaan silloin, kun niitä tarvitaan ja henkilöstön
kuormitus on tasaista
- ilmeneviä
potentiaalisia ongelmia yritetään aktiivisesti
ehkäistä
- projektin
eri osapuolet ovat tietoisia toistensa aikatauluista ja
välitavoitteista
- projektin
johto on tilanteen tasalla ja tekee sen johdosta
hallittuja muutoksia
Projektisuunnitelman
sisältö (Esimerkki):
(Mukaillen
Rissanen, 2002 ja Pelin, 1991)
1.
Määrittelyt
- Johdanto
ja tausta
- Tavoitteet
- Rajaus
ja liittymät (aiheen rajaus ja liittymäkohdat
aiempiin projekteihin)
2.
Organisaatio
- Projektiryhmä
(henkilöiden valinta ja tehtävien jako)
- Projektipäällikkö
(päävastuu projektin toteutuksesta)
- Johtoryhmä
(johtoryhmän kokoonpano ja toimintatapa)
- Sidosryhmät
(tärkeimmät yhteistyökumppanit)
3.
Toteutussuunnitelma
- Projektiositus
(projektin jakaminen osaprojekteihin)
- Aikataulut
ja tehtäväluettelot (eritellyt aikataulut ja
avainhenkilöiden toimenkuvaukset)
- Resurssisuunnitelmat
(miten resurssit jaetaan projektin sisällä)
- Ongelma-
ja riskikartoitus (ongelmien ja riskien tiedostaminen
ja ennaltaehkäiseminen)
4.
Budjetti
- Kustannusarvio
(tehdään toteutussuunnitelman pohjalta arvioiduista
kustannuksista)
- Projektibudjetti
(laaditaan kustannusarvion ja käytettävissä olevien
taloudellisten resurssien pohjalta)
- Maksuaikataulu
(tulojen ja menojen aikataulutus)
- Kustannusseuranta
(projektin kirjanpito)
5.
Ohjaussuunnitelma
- Kokouskäytäntö
(kuinka usein kokoonnutaan ja millä kokoonpanolla)
- Tiedottaminen
(milloin, miten ja kenelle tiedotetaan)
- Raportointi
(projektin tuloksista raportoiminen sisäisesti ja
ulkoisesti)
- Dokumentointi
(tietojen kerääminen, arkistointi ja tietyiltä osin
tuhoaminen)
Projektisuunnitelma
ei toteudu koskaan täysin sellaisenaan, koska siinä ei
voida ennakoida kaikkia asioita. Hyvässä projektityössä
on mahdollisuus poiketa suunnitelmasta. Projektisuunnitelma
tulee siitä huolimatta tehdä perusteellisesti. Sen avulla
projekti etenee askel askeleelta eteenpäin. (Rissanen 2002,
60.)
Miksi projektin
toteuttaminen ei aina onnistu?
Projektityöskentely
on nykyään hyvin yleinen keino kohdata erilaisia ongelmia,
tehtäviä ja tavoitteita. Aina projekti ei kuitenkaan suju
parhaalla mahdollisella tavalla eikä tuota haluttua
tulosta. Syitä tähän voi olla useita:
- tavoitteita
ei pohdita riittävästi
- innovatiivisuus
puuttuu
- huono
johtaminen ja vähäinen motivointi
- projektityömenetelmä
ei ole hallussa
- ulkopuolisia
asiantuntijoita ei hyödynnetä riittävästi
- projektin
tuloksista ei tiedoteta välttämättä edes asiakkaille
(Rissanen
2002, 12.)
Tiimityö
Työskentely tapahtuu nykyään melkeinpä jokaisessa tehtävässä
yhteistyössä muiden kanssa. Yhteistyöllä tavoitellaan
synergiaa. Se merkitsee sitä, että kokonaisuus on enemmän
kuin osiensa summa. Yksittäiset
ihmiset saavat yhteistyönä aikaiseksi tuloksen, johon
kukaan ryhmän jäsenistä ei yksin pystyisi. (Kinkki
ym. 1994, 265.)
Projektin
ollessa kyseessä tiimi voidaan määritellä seuraavasti:
"tiimi
on pienehkö ryhmä ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet
yhteiseen päämäärään, yhteisiin suoritustavoitteisiin
ja yhteisiin toimintatapoihin ja joilla on toisiaan
täydentäviä erilaisia taitoja, joita he tehokkaasti
hyödyntävät. Tiimi tuntee olevansa kollektiivisessa
yhteisvastuussa projektin tulosten saavuttamisesta." (Rissanen
2002, 81).
Suuri
osa projekteista toteutetaan tiimityönä. Se on nykyään
muoti-ilmiö ja koetaan moderniksi tavaksi työskennellä
yhdessä. Tiimityö vaatii projektipäälliköltä ja muilta
projektin jäseniltä tiimityötaitojen hallintaa eikä ole
aivan yksinkertaista. Tiimityöskentely sopiikin
pidempiaikaisiin projekteihin. (Rissanen
2002, 79-80.)
Tiimityöskentelylle
on ominaista, että tiimi elää ja muuttuu jatkuvasti
projektin aikana. (Rissanen
2002, 80.) Pelkkä
asiantuntijoiden muodostama ryhmä ei vielä ole tiimi.
Siihen tarvitaan kiinteitä ihmissuhteita sekä avointa ja
jatkuvaa vuorovaikutusta ryhmäläisten välillä. Aidossa
tiimissä arvostetaan myös muita inhimillisiä voimavaroja
kuin tietotaitoa. Persoonallisuus, lahjakkuus,
tunne-elämän voimat sekä erilaiset elämänvaiheet ja
-tilanteet ovat asioita, joita pitäisi enenevässä
määrin hyödyntää tiimityössä. (Mäkipeska
& Niemelä 1999, 78.)
Tiimin
perustaminen on perusteltua, jos se tuottaa lisäarvoa
asiakkaalle. Siihen valitaan henkilöitä, joilla on
projektin kokonaisuuden kannalta riittävästi tarvittavaa
asiantuntemusta. Tiimissä tulisi olla mukana projektin
kaikki osapuolet, kuten organisaation ulkopuoliset
yhteistyökumppanit ja alihankkijat. Tiimityöskentelyn
avulla voidaan vastata asiakkaiden monipuolista
asiantuntemusta vaativiin tarpeisiin, vaikka henkilöstön
osaamisalueet ovat usein aiempaa syvällisempiä ja
kapea-alaisempia. (Mäkipeska
& Niemelä 1999, 77-78.)
Lähteet:
- Kinkki, S. & Lehtisalo, A. Yrtti 1 2 3. 1994. WSOY:
Porvoo.
-
Mäkipeska,
M. & Niemelä, T.1999. Hengittävä työyhteisö -
johtamista muutosvirrassa. OY Edita Ab: Helsinki.
-
Pelin,
Risto 1991, Projektin suunnittelun ja valvonnan menetelmät.
Gummerus; Jyväskylä.
-
Pelin, R. 1996. Projektihallinnan käsikirja. Gummerus; Jyväskylä.
- Rissanen, T. 2002. Projektilla tulokseen - projektin
suunnittelu, toteutus, motivointi ja seuranta. Gummerus:
Jyväskylä.
-
Stenlund, H. 2001. Projektijohtamisen perusteet. Hakapaino
Oy: Helsinki.
Linkkejä:
Esimerkkejä
projektisuunnitelmasta:
http://tivema.cs.uta.fi/p4/loppuraportti.pdf
-----
http://syy.oulu.fi/opetuksenkehittamishanke/Projekti.htm#keskeisiä
(http://www.uku.fi/~saarti/elef/propt/sld012.htm)
|