MAALAUS

Maalaus
Maalien koostumus
Maalit käyttötarkoituksen mukaan
Työvälineet ajoneuvon maalaustyössä
Käsityövälineet
Ruiskutyövälineet
Maaliviuhkan muotovääristymät
Ruiskutuskammiot, maalauskaapit sekä kuivausjärjestelmät
Ilmakompressorit
Muut työvälineet ja laitteet

MAALAUSTYÖ

Maalaustyö
Maalausmenetelmät
Maalaustekniikat
Yleisimpiä maalauksien yhteydessä tapahtuvia virheitä


Harjoitustehtävät









MAALAUS

Ajoneuvomaalien ja lisäaineiden tuotteita on Suomessa mm. Glasurit, Standox, Spies Hecker, Sikkens, Dupont ja PPG. Näiden aineiden maahantuojilla on kaikilla kattavat maalituotteet kaikkiin maalausyhdistelmiin ja järjestelmiin. Maalin käyttäjä ( maalaamo ) ratkaisee henkilökohtaisen tottumuksen tai olettamuksen mukaan käytettävän maalimerkin. Toimitusvarmuus, hinta, käyttöominaisuudet ja laatu vaikuttavat myös ed. mainitun lisäksi tuotteen lopulliseen valintaan.

Ajoneuvomaalauksessa käytettävien maalien kehittyminen on vaikuttanut työturvallisuuden parantumiseen. Nykyiset MS - HS reaktiokuivuvat akryylimaalituotteet sisältävät entistä vähemmän liuotteita ja myös siksi niillä päästään pienemmällä määrällä samaan lopputulokseen. Fysikaalisesti kuivuvien vesiohenteisten automaalien tulo markkinoille vähensi puolestaan huomattavasti käytettävien liuotteiden määrää. Muita maalityyppejä esim. reaktiokuivuvia epoksimaaleja käytetään hyötyajoneuvokaluston puolella mm. alustan ja runkojen maalaustöissä. Perinteisiä maalityyppejä saattaa tulla vastaan myös vanhan maalauskäsittelyn muodossa, joten on aiheellista tietää myös näistä.

Turvallisemmat aineet eivät ole vielä silti poistaneet henkilökohtaisten ja tilakohtaisten suojainten käyttöä. Maalausten läpimenomäärät ovat lisääntyneet ja tämän vuoksi maalien ja lisäaineiden käytettävä määrä maalaamossa on lisääntynyt. Nykyiset maalituotteet sisältävät vielä huomattavia määriä terveydelle haitallisia aineita, joten suojainten käyttö on tarpeellista ja välttämätöntä. Suomeen tuotavista jokaisesta maalityypistä ja lisäaineesta on oltava olemassa ns. käyttöturvallisuustiedote. Tiedotteesta selviää mm. suojautuminen haitallisia aineita vastaan, terveydelle vaaralliset aineet sekä tuotteen koostumus, olomuoto ja reaktiivisuus.

Maalien koostumus

Maali on nestemäinen aine, joka pinnalle levitettynä muodostaa kiinteän ja peittävän suojakalvon. Lakat toimivat muutoin kun maalitkin, paitsi suojakalvosta muodostuu läpinäkyvä eli lakasta puuttuu värin muodostava pigmentti. Maalit ja lakat voidaan luokitellakin eri tavoin mm. värin, sideaineen, liuotteen ja kuivumistavan perusteella. Teknologian kehittymisen myötä on mahdollista vaatia maaleilta yhä enemmän perus- ja erityisominaisuuksia. Vaatimukset kohdistuvat erilaisiin käyttöominaisuuksiin kuten peittävyyteen, kiiltoon, väriin, haalistumisen-, kulutuksen - ja kemiallisten aineiden kestokykyyn.

Maalit koostuvat seuraavista aineista:

Kaikki nämä aineet yhdessä vaikuttavat muodostuvan maalipinnan lopullisiin ominaisuuksiin.

SIDEAINEET

Sideaineet kiinnittävät maalin alustaan ja sitovat maalin muut aineosat yhteen. Sideaineet ovat usein keinotekoisia kiinteitä tai nestemäisiä polymeerejä tai hartseja. Ajoneuvomaalauksessa ns. luonnonhartseja käytetään nykyään erittäin vähän. Kiinteät ja hyvin korkeaviskoosiset sideaineet liuotetaan juokseviksi ennen maalin valmistusta tai hienonnetaan hiukkasiksi ja emulgoidaan veteen. Maali voidaan luokitellakin sideaineen perusteella esim. alkydi- tai epoksimaaleihin.

Maalit myös kuivuvat eri tavoin, joko fysikaalisesti, hapettumalla tai reaktion avulla. Fysikaalisesti kuivuviin maaleihin kuuluvat mm. lateksi- ja selluloosamaalit. Lateksimaalit kuivuvat, kun maalista haihtuu vesi ja sideainehiukkaset tarttuvat yhteen. Selluloosamaalit kuivuvat niin, että maalista haihtuu ensin liuote, minkä jälkeen maali muodostaa kuivan kalvon. Osa fysikaalisesti kuivuvia maaleja mm. selluloosamaalit liukenevat kuivuttuaan "tuoreena" uudelleen ohenteena käytettyyn liuotteeseen. Hapettumalla eli ilmakuivuviin kuuluviin maaleihin kuuluvat mm. alkydi- ja öljymaalit. Hapettumalla tapahtuva kuivuminen tapahtuu niin, että maalista haihtuu ensin liuote, jonka jälkeen ilmassa oleva happi saa aikaan polymeroitumisreaktion. Tällöin maalikalvo kovettuu kalvoksi. Reaktiomaaleihin kuuluvat mm. kaksikomponenttiset akryylimaalit ja epoksimaalit. Näissä maaleissa maaliosa ja koveteosa reagoivat yhteen sekoitettuna ja muodostavat kovettuvan maalikalvon.

Perinteisesti on ollut niin, että käytetyn sideaineen perusteella on kyetty määrittämään kuivumistapahtuma. Nykyaikaisella tekniikalla voidaan kuitenkin yhä useimmat sideainetyypit emulgoida veteen yhdessä lateksien kanssa, jolloin maalien kuivuminen tapahtuu pääosin fysikaalisesti. Maalit muodostuvat harvoin puhtaista perussideainetyypeistä, vaan sideaineet ovat usein eri sideaineineen sekoituksia. Käytettyjen sideainetyyppien ominaisuudet muokkaavatkin samalla maalin perusominaisuuksia. Sideainetta muokkaamalla sekä lisäämällä hartsiin apu- ja täyteaineita saadaan maalit ja lakat toimimaan, niin pohja- kuin pintamaalaustöissä. Polymeroimalla hartseja keskenään maalityypit kestävät paremmin UV-säteilyä, lämpöä, kemikaaleja, kulutusta, liikettä jne.

Ajoneuvomaalauksessa käytettyjä maalien perussideainetyyppejä ovat:

Öljymaalit

Öljymaalien sideaine on kasviöljy. Käytetyin kasviöljy on pellavaöljy sekä sen jatkojalosteet eli vernissat. Keitetyt öljyt eli vernissat kuivuvat raakoja öljyjä nopeammin. Vernissa voi sisältää myös muita luonnosta saatuja öljyjä, kuten soijaöljyä. Öljymaaleja ei sellaisenaan suositella ajoneuvojen maalaukseen, mutta lisäsideaineena käytettynä mm. alkydimaalissa se parantaa kiiltoastetta ja valonkestävyyttä. Öljyjen huonona puolena on voimakas kellastuminen ja haurastuminen elinkaaren pidentyessä. Kasviöljyt voidaan myös dispergoida veteen, jolloin maalin kuivuminen tapahtuu sekä fysikaalisesti ja hapettumalla. Öljymaalit ovat vesi- tai liuoteohenteisia.

Öljymaaleja käytetään pääasiassa puupintojen maalaamiseen ulkona. Ajoneuvomaalauksessa öljymaaleja voidaan hyödyntää mm. entisöintitöiden yhteydessä tehtävissä puunmukailutyössä.

Alkydimaalit

Alkydimaalien perussideaine on alkydihartsi. Alkydimaalit kuivuvat hapettumalla ja muodostavat sellaisenaan kiinteän ja kovan kalvon, mutta se kestää huonosti UV-säteilyä ja kulutusta. Alkydihartsien ominaisuuksia voidaan muokata polymeroimalla se uretaanihartsin kanssa, jolloin maali kestää paremmin kulutusta sekä myös veden ja kemikaalien kestävyys on huomattavasti parempi. Alkydimaalin yleisin lisäsideaine on kasviöljy. Kasviöljyillä voidaan säädellä alkydimaalin UV- sietokykyä sekä kuivumista ja kimmoisuutta. Alkydimaalit ovat yleensä liuoteohenteisia. Alkydihartsia voidaan kuitenkin nykytekniikalla emulgoida veteen, jolloin saadaan vesiohenteinen alkydimaali. Tällöin kuivuminen tapahtuu sekä fysikaalisesti että hapettumalla.

Helppokäyttöisenä maali- ja lakkatyyppinä alkydimaalit sopivasti vahvistettuna soveltuvatkin puupinnoille ja metallipinnoille sisä- ja ulkokäyttöön. Alkydimaalaus eli keinohartsimaalaus oli paljon käytetty maalausmenetelmä ennen akryylimaalausmenetelmien yleistymistä. Nykyisin alkydimaaleja käytetään ajoneuvomaalauksessa paljon vain harrastekäytössä mm. spraymuodossa ajoneuvojen pieniin korjausmaalauksiin.

Katalyytti- ja jauhemaalit

Katalyyttimaalien perussideaine on aminohartsi. Jauhemaalien sideaineena on yleensä amino- tai epoksihartsi. Aminohartsista valmistetut maalit kuivuvat reagoimalla happokatalysaattoriin tai lämpöön. Aminohartsista valmistettu maali on sellaisenaan hauras, mutta se voidaan vahvistaa alkydillä tai muilla sopivilla pehmitttimillä. Näin saadaan aikaan joustavampi maalikalvo. Aminohartsista valmistetut katalyyttimaalit sisältävät mm. formaldehydiä. Formaldehydi on erittäin haitallista terveydelle, joten riittävän tuuletuksen järjestäminen ja henkilökohtainen suojautuminen formaldehydihaittoja vastaan on tarpeen. Teollisuudessa käytettävät katalyyttimaalit ovat liuoteohenteisia ja polttomaalit ns. jauhemaaleina ovat liuotteettomia.

Nopean kuivumisen ansiosta katalyyttimaalit soveltuvat teolliseen puunmaalaukseen ja -lakkaukseen. Polttomaaleja käytetään teollisuudessa teräksen maalaukseen mm. ajoneuvojen osien maalaukseen.

Epoksimaalit

Epoksimaalien perusideaineena toimii epoksihartsi. Epoksihartsien ominaisuuksiin kuuluu hyvä joustavuus, kulutuksen ja kemikaalien kestävyys. Epoksihartsit pystyvät myös luomaan erittäin hyvän tartunnan alustaan. Epoksihartsista valmistetut maalit tarvitsevat nestemäisenä aina kalvon muodostukseen erillisen kovetteen.

Kovetteet ovat amiiniyhdisteitä, joiden avulla voidaan säädellä epoksimaalien ominaisuuksia haluttuun suuntaan. Epoksihartsi voidaan myös dispergoida veteen, jolloin maalista tai lakasta saadaan käyttäjäystävällisempi. Epoksimaalit ovat liuote- tai vesiohenteisia sekä ns. liuotteettomia.

Hyvien tartuntaominaisuuksien omaavia epoksimaaleja, pinnoitteita ja -lakkoja käytetäänkin teräsrakenteiden ja lattioiden maalaustyöhön. Ajoneuvojen korjausmaalauksessa suurin hyödyntäjä on hyötyajoneuvokaluston maalaamot, joissa käytetään huomattavissa määrin liuoteohenteisia epoksipohjamaaleja.

Selluloosamaalit

Selluloosamaalien perussideaineena toimii selluloosahartsit. Selluloosahartseista valmistetut maalit ovat hyvin kiillottuvia ja nopeasti kuivuvia. Sellaisenaan selluloosahartsi on hyvin hauras, joten niitä käytetäänkin yhdessä pehmittimien kanssa. Selluloosahartsit liukenevat kohtalaisen hyvin ja niitä käytetäänkin lisäsideaineena kiiltävissä alkydimaaleissa. Selluloosamaalit ovat liuoteohenteisia.

Selluloosamaaleja ja -lakkoja käytetään entisöintitöissä puu- ja metallipintojen käsittelyyn. Tämän lisäksi niitä käytetään jonkin verran hionta- ja kontrollimaaleina ajoneuvojen korjausmaalauksen yhteydessä.

Polyuretaanimaalit

Polyuretaanimaalien perussideaine on uretaanihartsi. Uretaanihartsi sopivasti käsiteltynä alkydin kanssa kuivuu nopeammin alhaisessa lämpötilassa. Kalvosta muodostuu hyvin kosteutta ja kemikaaleja kestävä, siksi sitä käytetäänkin alkydimaalissa vahvikkeena. Tällöin maalista tai lakasta muodostuukin ns. hapettumalla kuivuva uretaanialkydimaali tai -lakka, jota käytetään mm. pienveneiden maalaustöissä. Ajoneuvojen korjausmaalaustöissä uretaanihartsia käytetään yhdessä akryylihartsin kanssa, jolloin saadaan ominaisuuksiltaan hyvin hiottava ns. hiontamaali. Polyuretaanimaalit ovat vesi-, liuoteohenteisia tai liuotteettomia.

Uretaanihartsista voidaan valmistaa myös reaktiokovettuvia lakkoja, pinnoitteita tai -maaleja. Nämä kuivuvat, joko lämmön, kosteuden tai kovetteen avulla. Lämpökovettuvia uretaanimaaleja hyödynnetään teollisuudessa mm. terästuotteiden maalauksessa. Nämä kuivuvat korkeassa 150°C lämpötilassa. Kosteuskovettuvia lakkoja ja -maaleja käytetään mm. betonilattiapintojen maalaustöissä. Polyuretaanihartsia käytetään myös ajoneuvomaalauksessa vesiohenteisten kaksi- ja kolmikerrosmassamaalien pääsideaineena.

Silikonimaalit

Silikonimaalien perussideaine on silikonihartsi. Silikonihartsit kestävät modifioituna hyvin lämpöä ja kosteutta. Silikonihartseja voidaan lisäsideaineena myös emulgoida yhdessä lateksien kanssa. Näin valmistettuja maaleja käytetään betonipintojen julkisivumaaleina. Silikonimaalit ovat joko liuote- tai vesiohenteisia

Silikonimaaleja käytetään myös ajoneuvoteollisuudessa lämmön kestävyyttä vaativissa kohteissa. Silikonimaalit voivat kestää jopa +300 °C lämpötiloja.

Vinyylimaalit

Vinyylimaalien sideaine on vinyylihartsi. Vinyylihartsia käytetään ajoneuvomaalauksessa muiden sideaineiden vahvistuksena parantamassa maalien ominaisuuksia. Vinyylihartsit omaavat hyvät tartunta- ja korroosionesto-ominaisuudet. Ajoneuvomaaleissa vinyylihartsien kemikaalien- ja korroosionestokykyä vahvistamaan käytetään usein butyraalia sekä fosforihappoa. Modifioituna vinyylihartsi liukenee veteen ja liuottimiin.

Vinyylihartseja käytetään lisäsideaineina lateksi- sekä alkydimaaleissa. Vinyylihartseista valmistettuja pohjamaaleja käytetään ajoneuvojen korjausmaalaustöissä hyötyajoneuvojen sekä henkilöajoneuvojen maalauksessa.

Polyesterimaalit

Polyesterimaalien sideaine on polyesterihartsi. Polyesterihartsia käytetään polyesterilasta- sekä ruiskukittien sideaineena. Polyesterihartsista valmistetaan myös ajoneuvojen maalauksessa käytettyä ns. liuoteohenteisia kaksi- ja kolmikerrosmassamaaleja. Polyesterihartsit ovatkin ajoneuvomaalien käytetyimpiä sideaineita. Kaksi- ja kolmikerrosmassamaalit antavat pinnalle värisävyn ja peittokyvyn, mutta ne eivät muodosta sään- ja kulutuksen kestävää maalikalvoa. Tästä syystä näille maalityypeille pitää erikseen muodostaa suojakerros lakkaamalla ne esim. liuoteohenteisilla kaksikomponentti akryylilakoilla. Polyesterimaalit ovat liuoteohenteisia ja kuivuvat fysikaalisesti.

Käyttökohteita ovat hyötyajoneuvojen sekä henkilöajoneuvojen korjausmaalaustyössä pohja- sekä pintamaalaus.

Akryylimaalit

Akryylimaalien perussideaine on akryylihartsi. Akryylihartsit ovat polyesterihartsien ohella ajoneuvomaalien käytetyimpiä sideaineita. Ne ovat joustavia, kestäviä ja helposti muuntuvia. Hiontamaaleissa käytetään akryylihartsien lisäsideaineena polyuretaanihartsia, tällöin hiontamaali kestää paremmin kosteutta ja kemikaaliyhdisteitä. Akryylimaaleja valmistetaan yksi- sekä kaksikomponenttisena. Kaksikomponenttisten akryylimaalien kovetteena käytetään pääasiassa isosyanaattiyhdisteitä. Akryylimaalit ovat liuote- tai vesiohenteisia.

Akryylihartseja käytetään myös dispersio eli lateksimaalien lisäsideaineena mm. talomaaleissa sisä- ja ulkopuolella. Akryylihartseja käytettiin myös ns. termoplastisissa akryylimaaleissa sideaineena. Termoplastisia eli lämpöelastisia akryylimaaleja käytettiin paljon mm. USA:ssa sekä Italiassa ajoneuvojen tehdasmaalauksessa pintamaaleina. Akryylihartseja käytetään myös kaksi- ja kolmikerrosmassamaalien lisäsideaineena. Kaksikomponenttisia liuoteohenteisia akryylimaaleja käytetään paljon mm. ajoneuvojen korjausmaalauksessa hionta-, eriste-, sekä pintamaaleina.

Lateksimaalit

Lateksimaalien sideaineena toimii useimmin vinyyli-, polyuretaani, akryyli ja hiilivetyhartsit. Nämä hartsityypit ovat modifioituja sideainedispersioiksi, jotta emulsio eli lateksimaalin valmistaminen on mahdollista. Lateksimaalin alin käyttölämpötila on +5 °C , koska alemmassa lämpötilassa lopullista kalvon muodostusta ei tapahdu. Lateksimaaleissa voidaan käyttää myös monia muita lisäsideaineita mm. alkydi- ja epoksihartseja sekä kasviöljyjä. Lateksimaalit ovat vesiohenteisia.

Lateksimaaleja käytetään puu, betoni ja teräspintojen maalauksessa. Ajoneuvomaalauksessa lateksimaalien osuus on lisääntynyt pohja-, väli ja pintamaaleissa. Kehitykseen on vaikuttanut liuotepäästöjen rajaaminen Euroopassa yhteiselle tasolle. Kaikista maalituotteista mitataan ns. VOC - yhdisteiden ( orgaanisten liuotteiden ja ohenteiden ) pääsy ilmakehään. Maalaamoissa eräs keino pienentää liuotepäästöjä on siirtyä käyttämään lateksimaaleja yhä enemmän. Sävytyslinjastossa fysikaalisesti kuivuvien kaksi- ja kolmikerrosmassa maalien automaalien olomuoto voi maalin lisäksi olla myös pasta. Pastoja sekoitetaan sekoituskaavan mukaisessa järjestyksessä kuten maalejakin, poikkeuksen tekee vain sideaineen ja liuotteen lisääminen erikseen sävytyksen yhteydessä. Vesiohenteisia lakkoja kehitellään ja muutamalla valmistajalla lakkoja on jo kuitenkin markkinoilla koekäytössä maahantuojien hyväksymissä maalaamoissa.

VÄRI- JA TÄYTEPIGMENTIT

Pigmenttien yleisin tehtävä antaa maalille väri sekä peittokyky, mutta ne voivat myös parantaa korroosionestokykyä sekä luoda maalipinnalle erilaisia metallinhohto- tai helmiäisefektejä. Ne suojaavat myös maalin rakennetta UV-säteilyä vastaan. Täytepigmentit muuttavat maalin viskositeettia ja kalvon kiiltoa, kovuutta ja paksuutta. Pigmentin väri muodostuu mm. kemiallisen koostumuksen, kidemuodon ja hiukkaskoon perusteella. Maalin valmistusmenetelmän mukaan pigmenttejä voidaan hyödyntää jauheena, granulaatteina tai pastana. Pigmenttien ominaiskoot vaihtelevat 0,01mm sekä 1,0mm välillä. Maalia tai pastaa valmistettaessa tulee pigmentit jauhaa, jotta maalipinnasta muodostuisi mahdollisimman sileä. Väripigmenttien valinnassa huomioidaan myös pigmenttien erityisominaisuuksia kuten peittokyky, sävytysvoimakkuus, väri, dispergoitavuus ja puhtaus.

Pigmenttejä teollisesti tuotettaessa ja kehiteltäessä otetaan yhä enemmän huomioon valmiin tuotteen elinkaari sekä ympäristönäkökohdat. Maalituotteita valittaessa myös kuluttajat huomioivat yhä enemmän ympäristö- ja työturvallisuusasioita kuin ennen. Ympäristöä ja työturvallisuutta koskevat lait -, säädökset -, normit ja ohjeet vaikuttavat kuluttajan käyttötottumuksiin yhä enenemässä määrin. Tuotekehittely ei aina kuitenkaan pysty vastaamaan niihin muihin käyttöarvoihin, joita kuluttajat valmiista maalituotteesta haluavat. Tästä syystä markkinoilla on yhä useita maalituotteita, joissa käytetään ympäristölle ja ihmiselle myrkyllisiä aineita mm. pigmenttejä. Erittäin myrkyllisiä käytössä olevia pigmenttejä ovat lyijymönjä ja lyijykromaatti.

Pigmentit jaetaan perinteisesti orgaanisiin - sekä epäorgaanisiin pigmentteihin. Ajoneuvomaaleissa käytetään sekä orgaanisia että epäorgaanisia pigmenttejä. Orgaaniset pigmentit ovat yleensä puhtaampia ja kevyempiä pigmenttejä, mutta kestävyydeltään heikompia kuin epäorgaaniset pigmentit. Orgaanisten pigmenttien peittokyky on usein myös huonompi kuin epäorgaanisten. Ns. öljyluvulla ilmoitetaan pigmentin maksimikäyttöaste maalissa. Orgaanisilla pigmenteillä öljyluku on suuri ja tällöin maksimikäyttöaste maalissa on pienempi kuin epäorgaanisilla. Yleensä epäorgaaniset pigmentit kestävät hyvin kuumuutta ja matalaa pH:ta sekä ovat liukenemattomimpia kuin orgaaniset pigmentit.

Epäorgaanisia eli luonnosta saatavia pigmenttejä ovat mm. eriväriset umbrat sekä mustat rautaoksidit. Myös kaikki valkoiset pigmentit ovat luonnonpigmenttejä mm. titaanioksidi on luonnonpigmentti. Orgaanisia eli synteettisesti valmistettuja pigmenttejä ovat mm. toluidiini- punaiset, isoindolinikeltaiset sekä ftalosiniset ja -vihreät.


EPÄORGAANISIA PIGMENTTEJÄ

3=Erittäin hyvä
2=Hyvä
1=Heikko
Taulukossa asetetut arvot ja sävyt ovat viitteellisiä.

ORGAANISIA PIGMENTTEJÄ

3=Erittäin hyvä
2=Hyvä
1=Heikko
Taulukossa asetetut arvot ja sävyt ovat viitteellisiä.

Tiettyjä pigmenttejä voidaan myös hyödyntää pohja eli korroosionestomaalauksen yhteydessä. Näitä pigmenttejä ovat mm. sinkkikromaatti ja lyijymönjä, jotka antavat pinnalle värin lisäksi myös suojan ruostumista vastaan. Valitettavasti hyvät korroosionestopigmentit ovat usein myös myrkyllisiä ja siten vaikeuttavat niiden käsittelyä maalaustöiden yhteydessä. Pigmenttejä käytetään useimmin sekoituksina, jolloin yksittäisten pigmenttien heikkoja ominaisuuksia voidaan vahvistaa vahvemmilla pigmenteillä. Uusia pigmenttejä valmistetaan ja kehitetään jatkuvasti. Markkinoille pääsyä vaikeuttavat korkeat pigmenttien laatua koskevat vaatimukset sekä tiukat ympäristöä ja työturvallisuutta koskevat lakisäädökset.

Metallinhohtopigmentit

Ajoneuvomaaleissa käytetään myös ns. kolmatta pigmenttiä, joka luo maalille välkehtivän ja metallihohtoisen vaikutelman. Tämän vaikutelman saa aikaan erittäin pieneksi leikattu kiiltävä alumiinikide. Alumiinikiteen halkaisija vaihtelee halutusta vaikutelman mukaan. Valmistustavan ja kiteen painavuuden takia tulee alumiinikidettä sisältävät metallinhohtomaalit sekoittaa hyvin ennen käyttöön ottamista. Sekoituksen merkitys korostuu erityisesti vertailtaessa sävytarkkuutta. Voimakkaimman efektin antaa karkeimmasta kiteestä valmistettu metallinhohtomaali, mutta peittävyydeltään se on huonoin. Hienoimmasta kiteestä valmistettu metallinhohtomaali on peittävyydeltään paras, kun taas hohtovaikutelma on heikoin. Metallinhohtomassapastat ja -maalit vaikuttavat näin myös värisävyyn, jolloin niitä voidaan käyttää myös hyväksi ns. käsisävytyksessä, kun maalin väripoikkeama on hiukan vaaleampi tai tummempi.

Nykyään metallinhohtomaaleja valmistetaan ainoastaan vesi- ja liuoteohenteisiin kaksi- ja kolmikerrosmassamaalauksiin poikkeuksena ainoastaan ns. vannehopea. Akryylimaalina valmistettua "vannehopeaa" käytetään nimen mukaisesti mm. vanteiden maalaamiseen. Raskaankaluston ja hyötyajoneuvomaalauksen puolella sitä käytetään myös mm. kuljetussäiliöiden sekä runkojen alustojen maalaustöissä.

Tavallisessa sävytyslinjastossa on liuote- tai vesiohenteisia metallinhohtomassapastaa tai -maalia vähintään viittä karkeutta, joita lisätään sekoituskaavan mukaisesti sävytyksen yhteydessä. Useasti merkkikohtaisiin sävyihin lisätään vähintään kahta karkeutta metallinhohtopastaa tai -maalia. Näihin liuoteohenteisiin metallinhohtomaaleihin voidaan lisätä lasuuriväriaineliuosta, jolloin saadaan aikaiseksi timanttiloistemaalaus, joka antaa maalille syvemmän värivaikutelman. Tällöin maali näyttää valosta riippuen tummemmalta tai vaaleammalta. Pinnasta saatu vaikutelma muistuttaa hieman kuultolakkausta eli candymaalausta. Lasuuri väriliuos valmistetaan tehtaalla käyttövalmiiksi tuotteeksi, joka lisätään haluttuun metallinhohtosävyyn maksimi suhteessa 1:1.

Metallinhohtomassamaalista saadaan aikaan myös ns. kristalliefektimaalaus, jolloin kristalliefektimaalin joukkoon lisätään max. 10 % metallinhohtomaalia. Kristalliefekti on erittäin karkeaa alumiinikidettä. Maalauksen heijastusvaikutelma muistuttaa hieman mirraa, jossa valo välkehtii ja heijastuu pinnalta takaisin spektrin eri sävyinä.

Näiden erikoismaalauksien tehostevaikutelmien vahvuus riippuu aina käytetyn tehosteaineen määrästä suhteessa metallinhohtomaaliin.


Helmiäispigmentit

Helmiäispigmentit ovat jalostetumpia erikoispigmenttejä. Värillisten helmiäisten pigmentti on aikaansaatu pinnoittamalla läpikuultava micakide kaksinkertaisesti kuultavilla rauta- tai titaanioksidipigmenteillä. Värisävyinä löytyvät mm. vihreä, keltainen, punainen ja sininen. Värillinen helmiäismaali sekoitetaan joko kaksikerros Uni- tai metallihohtomassan kanssa. Näin saadaan aikaan peittäviä helmiäistehostemaalauksia. Peittokyky riippuu maalin sävystä sekä helmiäispigmentin määrästä. Peittävät helmiäismaalit voidaan maalata ns. kaksikerrosmaalaustekniikalla, jolloin erillistä "määrättyä" pohjasävyä ei tarvita. Suositus on kuitenkin, että pohja on mahdollisimman yksisävyinen. Tällöin materiaalimenekki on yleensä ruiskutustekniikka huomioiden pienempi.

Läpikuultavat helmiäiset, kuten helmenvalkoinen ja - kulta ovat pigmentoitu kiilteellä. Tämän vuoksi niiden peittokyky on heikompi kuin peittävien helmiäisten, mutta tehoste voimakkaampi. Läpikuultavia helmiäisiä käytettäessä maalaus suoritetaan kolmikerrosmaalaustekniikalla. Tällöin pohjalle maalataan peittävällä kaksikerrosmassalla, yleensä Uni-sävyllä. Tämä kerros antaa maalille värisävyn. Toinen kerros maalataan läpikuultavalla helmiäissekoitusmaalilla, joka luo pinnalle väriefektin.

Väritehosteen teho riippuu helmiäispigmenttien laadusta ja määrästä. Parhaimmillaan kolmikerrosmaalauksessa voidaan helmiäisillä luoda tehoste, jolla pinta saadaan vaihtamaan värisävyä useamman eri värin kanssa. Tämä vaikutelma saadaan aikaiseksi vain kolmikerrosmaalauksella ja käyttämällä useampaa helmiäismaalia sekoituksen yhteydessä.

Suositeltavaa on käyttää valmiita ns. erikoissävyjen tehdaskaavoja, jossa on pohjasävy valmiina. Näin erikoismaalauksesta saadaan oikeanlainen efekti ja haluttu värivaikutelma. Läpikuultavilla helmiäisillä on mahdollisuus luoda pinnalle ns. helmiäispastellitehoste. Tällöin pohjalle ruiskutetaan yhtenäinen valkoinen värisävy. Tämän jälkeen pinnalle ruiskutetaan peittävästä helmiäisestä sekä läpikuultava helmiäisestä sekoitettu esim. helmenkullalla tehostettu helmiäispastellisävy.

Efektipigmenttejä ovat myös uudet ns. fantasiasävyt. Nämä maalit vaihtavat erittäin voimakkaasti metallinhohtoista värisävyä riippuen pinnan muodosta ja katsotusta kulmasta. Näissä maaleissa käytetty pigmentti on aikaansaatu pinnoittamalla erittäin tasaisesti ohut alumiinikide rauta- tai titaanioksidipigmenteillä.

Ns. omia sävyjä tehtäessä on tarkkailtava läpikuultavan helmiäisen määrää, koska maalista muodostuu helposti kuultava. Tällöin maalaustekniikkaa valittaessa tulee kiinnittää huomiota ensin maalinvalmistajan ohjeeseen sekä toiseksi helmiäisen määrään. Epäiltäessä peittokyvyn riittävyyttä kannattaa pohja maalata aina yksiväriseksi, jolloin helmiäismaalaus onnistuu varmemmin.

Muut pigmentit

Päiväloistemaalauksia näkyy liikenteessä silloin tällöin, mutta pääasiallisesti tietyt päiväloistesävyt ovat varattuja hälytysajoneuvoja varten. Päiväloistemaalauksissa käytetään ns. fluorisoivaa pigmenttiä, joka kykenee varastoimaan valoa ja siten hehkuu pimeässä.

Harvinaisimmissa erikoismaalauksissa hienoina pigmentteinä voidaan käyttää myös harvinaisempia materiaaleja tai pigmenttejä, kuten kultaa, hopeaa tai lapislazulia.

Erittäin karkeita erikoiskiteitä kuten mirraa ja flakea käytettiin ennen paljon erikoismaalauksissa. Erikoismaalauksien yhteydessä voidaan joutua tekemisiin myös candyn- ja kräkmaalauksien kanssa. Näiden maalausten häivytys- ja osamaalaaminen on erittäin vaikeaa ja lähes mahdotonta.

Maaleissa käytettyjä täytepigmentteinä ovat mm. liitu, kaoliini, talkki ja baryytti. Kuivana täyteaineet ovat yleensä valkoisia, kun taas kostutettuna ne ovat lähes värittömiä. Niiden värjäys voimakkuus maalissa on yleensä heikko. Täyteaineilla voidaan säädellä maalin käyttöominaisuuksia sekä maalikalvon ominaisuuksia mm. maalikalvon himmentämiseen käytetään valmistuksen yhteydessä silikaa eli piioksidia.

LIUOTINAINEET

Maalissa käytetään kahdentyyppisiä liuotinaineita ohenteita ja liuotteita. Liuotteet kykenevät liuottamaan maalin sideainetta sekä vaikuttamaan maalin viskositeettiin alentavasti. Ohenne ainoastaan alentaa maalin viskositeettia. Liuotteen ja ohenteen tärkeimmät tehtävät maalissa on säädellä maalin levitysominaisuuksia, tasoittumista ja kuivumista. Liuotteiden ja ohentimien tunnistamista haittaa useasti eriliuotteiden sekoituksina myytävät liuotteet, jolloin liuotteet nimetään ns. kauppanimellä. Ajoneuvomaalauksessa käytetyt ohenteet ja liuottimet ovat harvoin puhtaita pelkästään yhden orgaanisen aineen muodostamia liuotteita. Yleisempää on että, ne ovat sekoituksia eri yhdisteistä. Tällä tavoin on mahdollista vaikuttaa ohenteiden ja liuotteiden ominaisuuksiin mm. haihtumisnopeuteen. Näin valmistetaan mm. ajoneuvomaalauksessa käytettävien maalien ohenteet, jotka sisältävät mm. asetaatteja, liuotinbensiiniä ja ksyleeniä.

Yleisimpiä käytettyjä yleisiä liuoteyhdisteitä ovat mm. tinnerit. Tinneri on pohjautuu usein ketoneihin tai estereihin. Tinneri valmistetaan aina maalitehtaalla tarpeenmukaisena sekoituksena, jolloin sinne voidaan lisätä mm. alkoholeja tai aromaattisia hiilivetyjä. Tinneri on voimakas liuotin, jota käytetään monen maalityypin liuottamiseen ja ohentamiseen. Tinnereitä käytetään myös maalien esikäsittelyn yhteydessä mm. rasvan ja bituminpoistoon. Tiettyjä liuotinaineita käytetään myös ajoneuvojen puhdistukseen esikäsittelyn yhteydessä. Nämä liuotinaineet ovat yleensä hitaasti haihtuvia sekä erittäin hyvin epäpuhtauksia liuottavia. Liuotin pesuaineita eli liuotinnaftaa käytetään mm. ajoneuvon rasvan ja silikonin poistoon sellaisenaan tai yhdessä lämpimän veden kanssa. Silikonin ja rasvanpoistoliuottimella pestään ajoneuvo ennen ensimmäistä maalauskäsittelyä sekä aina tarpeen vaatiessa. Liotinpohjaisille ajoneuvomaalityypeille käytetyt silikonin ja rasvanpoistoaineet ovat sekoituksia aromaattisista hiilivedyistä eli liuotinbensiineistä ja erilaisista asetaateista., kun taas vesiohenteisten ajoneuvomaalien kanssa käytetään teollisuus alkoholipohjaisia silikonin ja rasvanpoistoliuotteita.

Lähestulkoon kaikki liuotteet ja ohenteet ovat orgaanisia haihtuvia liuotteita, paitsi lateksimaaleissa käytetty ohenne eli vesi. Orgaanisia haihtuvia liuotteista ja ohenteista käytetään lyhennettä VOC- yhdisteet. VOC- arvolla kuvataan maalista haihtuvien orgaanisten aineiden määrää ja haittavaikutuksia ilmakehään sekä ympäristöön. Maalarin kannalta liuotteen tärkeä arvo on ns. enimmäispitoisuus aineelle ( ppm ) , jolla tarkoitetaan suurinta sallittu liuotinainepitoisuutta ilmassa kahdeksantuntisen työpäivän aikana. Epa- arvojen ylittyessä työntekijän on käytettävä työssään raitisilmanaamaria.

Liuottimet voidaan jakaa seuraavasti:

 Kasvisliuottimet
    - tärpätit

100 ppm
      

 Alifaattiset liuottimet
   - lakkabensiini ( mineraalitärpätti )
   - puhdistettu bensiini

200 ppm
200 ppm
   

 Aromaattiset liuottimet eli sykliset hiilivedyt
   - tolueeni
   - ksyleeni
   - etyylibentseeni

100 ppm
100 ppm
100 ppm
      

 Hiilivetyjen happijohdannaisia sisältävät liuottimet
 Alkoholit
   - propanoli
   - butanoli
   - fenoli

 200 ppm
50 ppm
5 ppm
      

 Esterit
   - iso- ja butyyliasetaatti
   - butyyliglykoliasetaatti

150 ppm
5 ppm
   

 Ketonit
   - asetoni

20 ppm 
   

 Epäorgaaniset liuottimet

  

 Vesi
   - puhdistettu, tislattu ja ionisoitu vesi

  


Tärpätti

Tärpätti eli pineenitärpätti valmistetaan havupuiden hartseista tislaamalla. Näin saadaan aikaiseksi haihtuva eteerinen tärpättiöljy. Pineenitärpättiä käytetään ohenteena entisöintitöiden yhteydessä mm. puunmukailussa käytettävissä alkydi- ja öljymaaleissa. Se saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita. Vanha hapettunut ja valolle altistunut tärpätti saattaa hidastaa maalin kuivumista. Väriltään hieman kellertävä puhdas liuotinaine.

Lakkabensiini

Lakkabensiini eli mineraalitärpätti valmistetaan jakotislaamalla maa- eli raakaöljyä. Nykyisin lakkabensiiniä käytetään tärpätin sijaan alkydi- ja öljymaalien liuotteena ja ohentamiseen. Valmistustavan mukaan se on hieman rasvainen ja kirkas liuotin. Lakkabensiini ei sido yhtä hyvin maalia kuin tärpätti.

Puhdistettu bensiini

Puhdistettu bensiini valmistetaan kuten lakkabensiini eli tislaamalla raakaöljyä. Tisle valmistetaan puhtaammaksi kuin lakkabensiini. Puhdistettua bensiiniä käytetään nykyään kovettajien ja ohenteiden lisäliuottimena sekä liuotepohjaisten pintamaalien silikoni- ja rasvanpoistoliuotteissa perusraaka-aineena. Väriltään se on kirkas ja puhdas liuotinaine.

Tolueeni, ksyleeni ja etyylibentseeni

Tolueeni, ksyleeni ja etyylibentseeni valmistetaan tislaamalla maakaasua, raakaöljyä tai kivihiilitervoja. Näitä liuotteita käytetään yleisesti maaleissa, kovetteissa ja ohenteissa. Näitä liuottimia käytetään perusraaka-aineena, kun valmistetaan mm. tinneriä. Liuotteina ne ovat voimakkaita ja erittäin haitallisia terveydelle. Ksyleeniä käytetään myös liima- ja maalitahrojen poistoon puhdistuksen yhteydessä. Väriltään ne ovat kirkkaita värittömiä nesteitä sekä hajultaan voimakkaita.

Propanoli, butanoli ja fenoli

Propanolin, butanolin ja fenolin perusraaka-aineena on alkaani, joka annetaan reagoida hopeahydroksidin kanssa. Näin klooriatomi korvautuu OH eli hydroksyyliryhmällä. Näistä muodostuvien alkoholien kiehumispisteet ovat huomattavasti korkeammat kuin vastaavien hiilivetyjen. Liuotusteho on vastaavasti heikompi kuin vastaavilla hiilivedyillä. Fenolissa OH-ryhmä on liittynyt suoraan bentseenirenkaan hiiliatomiin. Tällöin näiden alkoholiluonnekin on heikompi. Alkoholeja käytetään pääsääntöisesti apuliuottimina maaleissa. Väriltään ne ovat värittömiä kirkkaita nesteitä.

Iso- ja butyyliasetaatti sekä butyyliglykoliasetaatti

Esterit syntyvät, kun alkoholi ja happo reagoivat keskenään. Tällöin reaktiossa syntyy myös vettä, joka voidaan myöhemmin erottaa joukosta. Iso- ja butyyliasetaatit pystyvät pienellä liuotinainemäärällä alentamaan maalin viskositeettia. Ne ovatkin yleisimpiä liuottimia ajoneuvomaaleissa, -kovetteissa ja -ohenteissa. Butyyliglykoliasetaatti on useampiarvoinen alkoholi, jota käytetään kovetteissa ja ohenteissa. Väriltään esterit ovat kirkkaita värittömiä nesteitä ja hajultaan yleensä makeahkoja.

Asetonit

Ketonit syntyvät hapettamalla sekundäärisiä alkoholeja. Yleisin ketoniliuotin on asetoni. Asetonia käytetään apuliuottimina. Se on nopeasti haihtuva liuotin, jota voidaan myös käyttää mm. maalitahrojen poistoon. Asetoni on väritön voimakkaan hajuinen liuotin.

Puhdistettu, tislattu ja ionisoitu vesi

Deionisoitua vettä käytetään maalien ohenteena. Ohenteena käytetty vesi valmistetaan puhdistamalla ja tislaamalla vettä, jonka jälkeen se ionisoidaan. Toimenpiteillä pyritään poistamaan vedestä mm. pintajännitystä. Liiallinen pintajännitys vaikeuttaa maalin ruiskutettavuutta ja tasoittumista. Tärkeää on myös muistaa, että ajoneuvomaalitehtaiden ohenteeksi tarkoitettu vesi ei ole yleensä vain puhdistettua ja tislattua vettä, vaan siihen on lisätty lateksimaaleille tarkoitettuja lisäaineita. Ohenteena käytettävä vesi tulee aina tarkistaa käyttöohjeista. Ohenteena käytetty vesi on väritön kirkas sekä lähes hajuton neste.

APUAINEET

Apuaineita käytetään lähes kaikkien maalien ja lakkojen valmistuksessa. Näillä aineilla pyritään parantamaan maalin eri ominaisuuksia. Suhteessa maalin muihin aineosiin niiden osuus on melko vähäinen. Apuaineina alkydi- ja öljymaaleissa käytetään sikkatiivia ja serotiinia eli kuivikkeita. Lähes kaikissa maalityypeissä, mutta erityisesti tiksotrooppisissa maalityypeissä käytetään mm. erilaisia paksuntimia, joilla vaikutetaan maalin viskositeettiin. Tiksotrooppiset maalityypit ovat myös helpompia levittää sekä ovat myös paremmin säilyviä.

Vesiohenteisissa ajoneuvomaaleissa käytetään mm. säilöntä-, reologiaohjaus-, vaahdonesto- sekä pinta-aktiivisia aineita. Säilöntäaineella pyritään hidastamaan bakteerien muodostumista maalissa. Reologiaohjausaineet vaikuttavat metallitehoste vaikutelmaan sekä maalin levitettävyyteen. Vaahdonestoaineilla pyritään poistamaan sekoituksessa ja levityksessä tulevia ilmakuplia. Pinta-aktiivisilla aineilla vähennetään maalin pintajännitystä sekä parannetaan maalin tarttuvuutta ja levitettävyyttä.

KOVETTEET

Kovete on yleisnimitys, jota käytetään kaikista kaksikomponentti maalien ja kittien kovettamiseen tarvituista aineista. Kovettajat ovat välttämätön lisäaine ajoneuvomaalauksissa. Yleisimmät kovetetyypit ovat erilaiset peroksidit, amiinit ja isosyanaatit. Niiden avulla säädetään maalipinnan kalvonmuodostusta ja kuivumisaikaa. Moniin maalityyppeihin kuten kaksikomponenttisiin akryylimaaleihin on saatavissa kovetteita eri kovettumisnopeudella. Näitä ominaisuuksia säädetään kovetteessa olevilla liuottimien ja reaktion aiheuttavien isosyanaattien sekä peroksidien suhteita muuttamalla. Näitä kovetetyyppejä ovat hidas, normaali, nopea ja erittäin nopea.

Kovetteet ovat terveydelle vaarallisia ja ärsyttäviä aineita, joten niiden käytössä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta. Kovettajat kuuluvat yleensä toisen luokan tulenarkoihin ja myrkyllisin nesteisiin. Turha altistuminen tulee ehkäistä käyttämällä riittäviä suojaimia maalin sekoituksen ja levityksen yhteydessä.

LISÄINEET

Lisäaineilla maalari voi muuttaa kaksikomponenttisten akryylimaalien ja -lakkojen maaliominaisuuksia. Oikein käytettynä lisäaineet helpottavat ja parantavat maalaustöiden laatua.

Erilaisia lisäaineita ovat :


Mattapasta

Mattapastaa käyttämällä pyritään nimensä mukaisesti pyritään muuttamaan kaksikomponenttisen akryylimaalin ja -lakkojen kiiltoastetta himmeämmäksi, jolloin maalilla voidaan käsitellä ajoneuvon muoviosia mm. puskureita.

Kiihdyttäjiä

Kiihdyttäjiä käytetään kaksikomponenttisissa akryylimaaleissa ja -lakoissa, mikäli halutaan nopeuttaa kuivumista alemmissa lämpötiloissa. Kiihdyttäjiä käytetään erityisesti hyötyajoneuvojen maalauksessa. Kiihdyttäjiä ei suositella muovienmaalauksessa käytettäviksi, koska nopeuttamalla kuivumista saatetaan heikentää maalin tartuntaominaisuuksia.

Elastisoija

Elastisoijia käytetään kaksikomponenttisissa akryylimaaleissa ja -lakoissa, mikäli halutaan muuttaa maalipintaa joustavammaksi. Elastisointiaine on lähes välttämätön lisäaine pehmeiden muoviosien maalaustyössä.

Muuntopasta

Muuntopastaa käytetään kaksikomponenttisissa akryylimaaleissa ja -lakoissa, mikäli halutaan muuttaa maalipinta täysin mataksi ja kaksikerrosmassamaalausta muistuttavaksi. Muuntopastaa käytetään lähinnä hyötyajoneuvojen maalauksessa mm. raidoitusmaalaustöissä.

Struktuuripasta

Struktuuripastaa käytetään kaksikomponenttisissa akryylimaaleissa ja -lakoissa, mikäli halutaan maalipinnan muotoa muuttaa karkeammaksi. Struktuuripastalla voidaan jäljitellä muoviosien karkeutta korjaus- ja maalaustöiden yhteydessä.

Antisilikoni

Antisilikonia voidaan käyttää kaksikomponenttisissa akryylimaaleissa ja -lakoissa, mikäli alkuvaiheessa maalaustyötä huomataan tuoreella maalipinnalla silikoni- tai rasvarakkuloita. Antisilikoni heikentää maalipinnan pintajännitystä, joten se vaikuttaa myös maalausominaisuuksiin.

Telaus- ja sivelypasta

Telaus- ja sivelypastaa käytetään nimensä mukaisesti silloin, kun halutaan levittää kaksikomponenttisia akryylimaaleja käsityövälinein siveltimellä ja mohairtelalla. Lisäainetta käyttämällä maalipinta tasoittuu paremmin esim. tasopintoja maalattaessa.

Häivytysaineet

Häivytysaineita käytetään osamaalaustöissä, kun pintamaali häivytetään viereiselle alueelle. Häivytysaine sulattaa ruiskutusumun tasaiseksi reuna-alueella, jolloin mahdollinen kiillotustyö helpottuu huomattavasti. Häivytysaineita on sekä liuote- että vesipohjaisille maalityypeille.

Maalit käyttötarkoituksen mukaan

Ajoneuvomaalauksessa käytettävät ja siihen soveltuvat maalit voidaan jaotella myös ns. käyttötarkoituksen mukaan. Käyttötarkoituksen mukainen jaottelu helpottaa maalien käsittelyn ymmärtämistä.

Maalit on jaoteltu käyttötarkoituksen mukaan seuraavasti:


POHJAMAALIT

Pohjamaalauksessa pyritään käsiteltävälle pinnalle saamaan erittäin hyvä tartunta alustaan sekä riittävä korroosionestosuoja. Ajoneuvomaalauksessa metallipinnoille käytetään vain korroosioesto inhibiittejä (antikatalyyttejä) tai -pigmenttejä sisältäviä maalityyppejä. Pohjamaalaus on nimenmukaisesti ensimmäinen varsinainen maalauskäsittely käsiteltävälle pinnalle. Ajoneuvoa maalattaessa korroosiopohjamaalaus suoritetaan vain yleensä paljaille metallipinnoille. Metallipinnan laadun mukaan sille valitaan sopiva maalityyppi. Ajoneuvoissa yleisimmin käytetyt maalattavaksi tarkoitetut metallilaadut ovat teräs, sinkitty teräs ja alumiini. Näille pinnoille valmistetut yleisimmät korroosionestopohjamaalit ovat yksi- tai kaksikomponenttisia pohjamaaleja.

Maalituotteen soveltuvuus käsiteltävälle metallipinnalle tulee aina varmistaa menetelmätiedotteista, koska eri tuotteiden soveltuvuudet käsiteltäville pinnoille vaihtelevat suuresti. Mikäli pohjamaalatuille pinnoille on syytä suorittaa kevyttä hiontaa, kannattaa hionta tehdä usein märkähiontana Väliaineena käytetään vettä. Näin vältetään hiomapaperin tukkeutuminen. Pohjamaalit voidaan levittää siveltimellä, hajotusilmaruiskulla tai korkeapaineruiskulla käyttötarpeen mukaisesti.

Erilaisia pohjamaaleja ovat:


Alkydipohjamaalit

Alkydipohjamaalit ovat vähän käytettyjä yksikomponenttisia pohjamaaleja ajoneuvomaalauksessa. Pääasiassa alkydipohjamaaleja käytetään harrastelijakäytössä sekä ns. "shop-primerina" konepajapohjustukseen hyötyajoneuvojen maalauksessa. Konepajapohjustuksen tarkoitus antaa väliaikainen korroosionsuoja kuljetusta ja varastointia varten. Konepajapohjustus tuli aina poistaa pinnalta ennen varsinaista pohjamaalausta suihkupuhdistamalla tai hionnalla, koska alkydipohjamaalit kuivuvat hitaasti ja kestävät voimakkaita ajoneuvomaaleissa käytettyjä liuotteita heikosti. Mikäli alkydipohjamaalia ei poisteta pinnalta tulisi sen yhteensopivuus varmistaa testaamalla liuotinrasitus ennen mahdollista pintamaalausta. Tällöin tulisi varmistua myös siitä, että pohjamaalaus on suoritettu oikein ja ettei mahdollista aliruostumista ole teräspinnalla tapahtunut.

Polyvinyylibutyraalipohjamaalit

Polyvinyylibutyraalipohjamaalit ovat käytetyimpiä pohjamaaleja henkilöajoneuvomaalauksessa. Näiden maalityyppien yleisin pääsideaine on polyvinyylibutyraali, jota on vahvistettu ns. kromaattipigmenteillä. Nämä yksikomponenttiset pohjamaalit omaavat hyvät korroosiosuoja-, tartunta sekä päällemaalattavuusominaisuudet.

Polyvinyylibutyraalipohjamaaleja valmistetaan myös ns. kaksikomponenttisina happopohjamaaleina, jolloin sideaineen joukkoon lisätään kromaattipigmenttien lisäksi myös fosforihappoa. Nämä ns. wash-primerit kykenevät muodostamaa hieman peittaavan metallifosfaatteja sisältävän suojakerroksen. Näin ollen pinnalle muodostuu erittäin hyvä korroosiolta suojaava maalikerros ja hyvä alusta seuraaville maalauskäsittelyille. Happopohjamaalia suositellaankin lähes aina ensimmäiseksi eristäväksi maalauskäsittelyksi alumiini ja sinkityille sekä teräspinnoille.

Epoksipohjamaalit

Kaksikomponenttisia epoksipohjamaaleja käytetään erittäin paljon raskaan- ja hyötyajoneuvokaluston maalauksessa, varsinkin kuljetusalustojen ja lavojen teräspinnoilla. Suihkupuhalluksen jälkeen käytettävät epoksipohjamaalit antavat erittäin hyvät tartunta-, kuivumis-, täyttöominaisuudet sekä korroosionestosuojan teräspinnoille. Epoksipohjamaalit soveltuvat myös hyvin märkää märälle tekniikkaan, joten se säästää huomattavasti työskentelyaikaa. Näiden lisäksi epoksipohjamaalit ovat kohtalaisen edullisia käyttökustannuksiltaan.

Akryylipohjamaalit

Komponenttipohjamaaleja valmistetaan myös jonkin verran akryylisideainepohjaisena. Näitä käytetään eristepohjamaaleina sinkityille teräs- ja alumiinipinnoilla. Mikäli sinkittyä teräs- tai alumiinipintaa halutaan käsitellä tavallisilla polyesterikiteillä tai ruiskukiteillä tulee pinta aina eristää pohjamaalilla ennen kittausta. Polyesterikittien soveltuvuudet em. pinnoille voidaan tarkistaa menetelmätiedotteista.

HIOMAMAALIT

Hiontamaalauksen tarkoitus on lisätä korroosioestokykyä sekä peittää hiontanaarmuja ja siirtymiä. Hiomamaalien tärkein ominaisuus on olla nimenmukaisesti myös helposti hiottavia. Hiomamaali voidaan hioa sekä märkähionta että kuivahionta menetelmää käyttäen. Hiomamaalin valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, jotta maalaustyö sujuu joutuisasti ja jouhevasti. Hiomamaaleja valmistetaankin hyvin eri tyyppisiä varustettuina erilaisilla ominaisuuksilla. Hiomamaalit voidaan levittää siveltimellä, hajotusilmaruiskulla tai korkeapaineruiskulla aina käyttötarpeen mukaisesti.

Erilaisia hiomamaaleja ovat:


Selluloosahiomamaalit

Selluloosahiomamaalit ovat yksikomponenttisia peittävistä hiomamaaleista heikoiten täyttäviä. Tämä johtuu sen pienestä kuiva-ainepitoisuudesta. Selluloosamaaleissa ei ole korroosionesto inhibiittejä, joten ne vaativat aina alustakseen pohjamaalin. Nämä hiomamaalit soveltuvat mm. akryyli-, epoksi- ja polyvinyylibutyraali maalipinnoille. Maali kuivuu kohtalaisen nopeasti, mutta soveltuu hiottavaksi hyvin vain märkähiontana.

Akryylihiomamaalit

Akryylihiomamaalit ovat ajoneuvomaalauksen käytetyimpiä kaksikomponenttisia hiomamaaleja ja ne soveltuvat hyvin mm. akryyli-, epoksi-, ja polyvinyylibutyraali maalipinnoille. Suuri käyttöaste johtuu mm. niiden hyvästä täyttökyvystä ja akryylihartsin helposta muokattavuudesta. Akryylihiomamaalit ovat medium solid eli keskisuurella tai high solid eli korkealla kuiva-ainepitoisuudella valmistettuja. Näillä maalityypeillä päästään suuriin kalvonpaksuuksiin jo yhdellä ruiskutuskerralla. Akryylihiomamaalit voivat olla myös peittäviä tai sävytettäviä sekä soveltuvat erittäin hyvin myös hiottavaksi täytemaaliksi ja märkää märälle menetelmän kanssa yhdessä käytettäväksi.

Peittävissä akryylihiomamaaleissa voidaan käyttää myös korroosionesto inhibiittejä, joten tämän tyyppiset maalit korvaavat osittain myös pohjamaalin. Pohjamaalaus on kuitenkin aina suositeltavaa, mikäli halutaan laadullisesti korkeatasoinen maalaustyö. Peittäville akryylihiomamaaleille voidaan antaa valmistuksen yhteydessä myös elastisia ominaisuuksia, joten ne soveltuvat tällöin myös kiveniskupohjamaalina käytettäviksi. Peittävät akryylihiomamaalit soveltuvat myös hyvin mm. käytettäväksi ylimaalauksissa, jossa pintamaalaus ei vaadi erillistä sävypohjaa.

Sävytettävät akryylihiomamaalit ovat läpikuultavia seoksia. Käyttövalmiiksi sekoitettaessa se tulee aina sekoittaa osittain myös akryylipintamaalin kanssa valmistajan ohjeiden mukaisesti. Sävytettäviä hiomamaaleja käytetään huonosti peittävien pintamaalityyppien alle, joten sitä käytetäänkin paljon sekä yli- että paikkamaalauksen yhteydessä. Sävytettävät akryylihiomamaalit soveltuvat myös kuivahionnan sekä märkää märälle menetelmän kanssa käytettäväksi.

Lateksihiomamaalit

Lateksihiomamaalit ovat yleensä yksikomponenttisia maaleja, joita suositellaan käytettäviksi häivytys- ja osamaalaustöissä. Sitä voidaan käyttää suoraan lähes kaikille ajoneuvoissa käytetyille materiaali- ja maalipinnoille. Lateksihiomamaalit sisältävät korroosionesto inhibiittejä, joten niitä voidaan ja suositellaan käytettäväksi suoraan teräspintojen päälle ilman erillistä pohjamaalausta. Muovipinnoille lateksihiomamaalia ei suositella, koska sitä ei voida vielä elastisoida. Täyttökyky lateksipohjaisilla maaleilla on heikompi kuin muilla hiomamaalityypeillä, joten ne soveltuvatkin erityisen hyvin pieniin korjausmaalauksiin.

Polyuretaanihiomamaalit

Polyuretaanihiomamaalit ovat erikoispintojen hiomamaaleja. Nämä hiomamaalit soveltuvat erittäin hyvin liuotinherkille maalipinnoille, kuten alkydi-, keinohartsi- ja termoplastisille akryylimaalipinnoille. Näille pinnoille käytettäessä sitä käytetään eristemaalin tapaan eli pinta ruiskutetaan kauttaaltaan polyuretaanipohjaisella maalilla. Mikäli pintaa hiottaessa eristävä maalikerros hioutuu puhki, täytyy pohja eristää tältä osin uudelleen. Polyuretaanihiomamaali soveltuu myös erittäin hyvin lasikuitupinnoille täyte- ja eristemaalina käytettäväksi.

KONTROLLIMAALIT

Kontrollimaalauksen tarkoitus on tuoda korjatusta maalipinnasta esiin mahdollisia huokoisia, naarmuja sekä liian jyrkkiä siirtymäalueita. Varsinkin ylimaalauksessa maalattavan pinnan ollessa suuri on näitä pohjatyövirheitä vaikea nähdä ilman kontrollimaalausta. Kontrollimaali on yleensä mustaa ja se levitetään pinnalle aina hajotusilmaruiskulla. Yhteistä kaikille kontrollimaalauksessa käytettäville maaleille on, että niitä käytetään erittäin ohuina kerroksina (sumuina) maalattavalla pinnalla. Kontrollimaali ohennetaan tällöin noin 1:10 suhteessa. Maalattavan alueen ollessa pieni (osamaalaus) voidaan kuivalle maalipinnalle kontrollimaalin sijaan käyttää kontrollijauhetta.

Kontrollimaalina voidaan käyttää mm:


Alkydikontrollimaalit

Alkydimaalia käytetään kontrollimaalauksissa yleensä spray-muodossa, mutta sitä voidaan käyttää myös ruiskumaalaukseen sopivassa muodossa. Ohennetaan ruiskutuksen yhteydessä esim. tinnerillä. Hiottaessa maalipintaa kontrollimaalina käytettyä alkydimaalia ei saa jäädä kalvona pinnalle, koska se voi aiheuttaa ns. keittoilmiön. Jäljelle jäänyt maali voidaan käyttää uudelleen seuraavan kontrollimaalauksen yhteydessä.

Selluloosakontrollimaalit

Selluloosamaalia käytetään kontrollimaalina ruiskumaalaukseen sopivassa muodossa. Selluloosamaali ei ole yhtä herkkä keittämisilmiölle kuin alkydimaali, joten käsihionta on hiukan helpompaa. Selluloosamaalin etuna on myös nopeampi haihtuminen, jolloin varsinaiseen hiontatyöhön päästään nopeammin. Selluloosamaalia voidaan myös säilyttää esim. alasäiliöllä varustetussa hajotusilmaruiskussa, jolloin se on aina käyttövalmiina.

ERISTEMAALIT

Eristemaalin päätarkoitus on nimensä mukaisesti eristää herkkä maalattava alusta päälle tulevilta muilta maalikerroksilta. Eristemaalauksen tarkoituksena voi olla myös maalipinnassa olevien pienten naarmujen ja huokoisien peittäminen. Eristemaalien ominaisuuksiin kuuluu erittäin hyvä tartuntakyky, joten niitä käytetään myös teksti-, koristeraitojen-, sisäpuolien- ja ylimaalauksissa tartunnan varmistamiseksi. Eristemaali ovat melkein värittömiä ja ne voidaan levittää korkeapaine - tai hajotusilmaruiskulla. Markkinoilla olevat eristemaalit ovat kaikki akryylihartsisideaineisia.

Akryylieristemaalit

Akryylihartseihin pohjautuvilla kaksikomponenttisilla eristemaaleilla on erittäin huonot hiontaominaisuudet. Ne ovatkin erityisesti suunniteltu käytettäväksi märkää märälle menetelmällä. Akryylieristemaaleja voidaan sävyttää haluttaessa akryylipintamaalin avulla. Näin parannetaan lopullisen maalauksen peittokykyä. Eristemaalityypin mukaan akryylimaalia voidaan lisätä jopa 1:1 suhteessa. Tällöin tulee muistaa lisätä kovete kummankin käytetyn maalin kovettamiseen.

PINTAMAALIT

Pintamaalien tehtävänä on antaa pinnalle haluttu väri- ja kiiltoaste sekä suojata alustaa ulkopuoliselta rasitukselta kuten säältä, kulumiselta ja saasteilta. Pintamaalaus on maalaustyön viimein maalauskäsittely, joten työssä tulee noudattaa erityistä huolellisuutta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää maalipinnan yhtenevään sävyyn ja kiiltoasteeseen. Oikeilla sekoitussuhteilla sekä sekoitustyöllä voidaan vaikuttaa maalipinnan laatuun ja sävyyn huomattavasti. Tämän lisäksi maalipintaa tulee tarkkailla silmämääräisesti ruiskutuksen aikana eri kulmista peilaten, jolloin korjausruiskutus on märälle pinnalle vielä mahdollista. Pintamaalit voidaan levittää pienille alueille töppäimellä, siveltimellä tai telalla. Tasoittuakseen parhaiten pintamaalit vaativat ruiskulevityksen. Suuremmille pinnoille on suositeltavaa levitys suorittaa hajotusilmaruiskulla tai ilma-avusteisella korkeapaineruiskulla käyttötarpeen ja kohteen mukaisesti, kuitenkin paras tulos ulkonäöllisesti saavutetaan ehdottomasti hajotusilmaruiskulevityksellä.

Pinnan viimeistelyyn voidaan käyttää:


Akryylipintamaalit

Akryylipintamaalina käytetään kaksikomponenttisia tuotteita eli Lowsolid (matala kuiva-ainepitoisuus), Mediumsolid (keskisuuri kuiva-ainepitoisuus) tai Highsolid (korkea kuiva-ainepitoisuus) akryylimaaleja.

Erityisesti HS-maalien käyttäminen mahdollistaa korkeampia kuiva-ainepitoisuuksia maalissa, jolloin saavutetaan riittävä kalvonpaksuus vähemmillä ruiskutuskerroilla. HS-maaleissa on myös yleensä vähemmän liuotteita kuin perinteisissä MS-maaleissa. HS-eli paksukalvo-akryylimaaleilla voidaan saavuttaa riittävä kalvonpaksuus ja peittävyys, jopa kertaruiskutuksella. Tästä seuraa muita seurannaisetuja kuten työajan- ja materiaalin säästöjä sekä turvallisempi työympäristö. Turvallisempi työympäristö saavutetaan maalauksen muodostamalla vähemmällä maali- sekä liuotinsumulla. Monipuolisuuteensa vuoksi akryylipintamaalimenetelmät soveltuvatkin kaikille ajoneuvomaalauksessa nykyään käytettäville pohja- ja hiontamaalausyhdistelmille.

Akryylipintamaaleja sävytetään joko tehdassävytyksenä tai maalaamossa sekoituslinjastosta. Sävytyksen jälkeen lisätään maaliin kovete ja ohenne maalitehtaan ohjeiden mukaisesti. Käytetyn maalin mukaan sekoitusuhde on 2:1, 3:1 tai 4:1. Oikean sekoitussuhteen saamiseksi käytetään mittatikkuja tai mitta-asteikolla varustettuja astioita.

Akryylipintalakat

Akryylipintalakat eroavat ominaisuuksiltaan kaksikomponenttisista akryylimaaleista ainoastaan siinä, että ne eivät sisällä "pehmeitä" pigmenttejä ja siksi myös muodostuva kalvo on hieman maalipintaa kovempi. Akryylipintalakkoja käytetään viimeisenä suojaavana käsittelykerroksena yhdessä mm. lateksi- ja polyesteripintamaalien kanssa kaksi- ja kolmikerrosmaalauksissa.

Polyesteripintamaalit

Polyesteripintamaaleja käytetään yksikomponenttituotteina ns. liuoteohenteisissa kaksi- ja kolmikerrosmaalauksissa. Näitä maaleja voidaan käyttää menetelmänä ns. unisävyinä (perussävy) tai metallinhohto tai helmiäissävyinä. Käytetyn menetelmän mukaan vaihtelee hieman myös käytetty maalaustekniikka. Polyesteripintamaalit eivät muodosta varsinaista maalikalvoa, joka suojaisi säältä ja muilta rasituksilta, myöskään metallinhohto ja helmiäispigmenttien ominaisuudet eivät pääse oikeuksiinsa ilman lakkapintaa. Polyesteripintamaalien yhteinen piirre on siis se, että ne vaativat suojakseen lakan. Lakan avulla kaksi- ja kolmikerrosmaalauksista muodostuu yhtenäinen maalipinta.

Polyesteripintamaaleja sävytetään akryylimaalien tavoin, joko tehdassävytyksenä tai maalaamossa sekoituslinjastosta. Sävytyksen jälkeen lisätään maaliin ohenne maalitehtaan ohjeiden mukaisesti. Käytetyn maalin mukaan ohennetta lisätään 30 - 50 %.

Lateksipintamaalit

Lateksipintamaalit käytetään menetelmällisesti polyesterimaalien tavoin kaksi- ja kolmikerrosmaalauksissa. Poikkeuksen tekee lateksimaaleissa käytetty ohenne, joka on puhdistettua denaturoitua ja lisäaineistettua vettä. Sideainedispersion ja vesipitoisuuden vuoksi lateksimaaleilla maalattava pinta on myös puhdistettava erittäin hyvin alkoholipohjaisella silikonin- ja rasvanpoistoaineella, jotta tartuntaongelmia ja silikonirakkuloita ei pääsisi syntymään. Lateksipintamaalit ovat jonkin verran työturvallisimpia kuin polyesteripintamaalit. Tämä johtuu niiden niukemmasta liuotepitoisuus määristä, kuitenkin lateksimaaleilla maalattaessa tulee käyttää hengityssuojaimena vähintään hyväksyttyä aktiivihiilisuojainta.

Lateksipintamaaleja sävytetään polyesterimaalien tavoin, joko tehdassävytyksenä tai maalaamossa sekoituslinjastosta. Olomuotona voi olla maali tai pasta. Pastaan lisätään sävytyksen aikana sideainetta ja muita lisäaineita. Sävytyksen jälkeen lisätään maaliin ohenne maalitehtaan ohjeiden mukaisesti. Käytetyn maalin tai pastan mukaan ohenteena käytettyä vettä lisätään 30 - 50 %.

Lateksimaaleja on suositeltavaa säilyttää sekoituksen jälkeen muoviastioissa tai ruostumattomasta teräksestä valmistetuissa astioissa. Lateksipintamaalien päälle tulee myöskin levittää lakka kuten polyesteripintamaaleillekin, jotta lopullinen maalipinta saavuttaisi lopullisen kovuuden ja kiillon. Vesiohenteiset lakat ovat vasta kehitystyön alussa ja ne vaativat erittäin tasaiset olosuhteet työn onnistumiseksi, mutta tulevaisuudessa on varmasti valtaamassa markkinoita yhdessä lateksimaalin kanssa.

Työvälineet ajoneuvon maalaustyössä

Maalin levitystapoja ajoneuvomaalauksessa ovat sivellin-, tela- , töppäys ja ruiskulevitys. Maalin levitystapojen sekä maalattavan kohteen mukaan valitaan sopivat työskentelyvälineet. Työvälineinä voidaan käyttää erilaisia siveltimiä, teloja, korkeapaine- tai hajotusilmaruiskua. Työvälineen sekä henkilökohtaisen taidon mukaan maalausjälki jokaisella levitystavalla on hieman erilainen.

KÄSITYÖVÄLINEET

Siveltimet ovat rakenteeltaan hyvin samantyyppisiä. Runkomateriaali on puuta tai muovia, johon on kiinnitetty metallinen hela. Metallihelan tarkoitus on suojata epoksihartsia, johon harjakset ovat liimattu. Harjasosa on yleensä jouhta, harjasta tai synteettistä materiaalia. Harjasosan materiaali ratkaisee minkä maalityypin levittämiseen sivellin sopii parhaiten. Luonnonharjas sopii hyvin liuoteohenteisille maalityypeille, kun taas synteettinen harjas sopii myös vesiohenteisille maalityypeille. Sivellintyypin mukaan voi harjasten sisällä olla muovista balsapuusta rakennettu tuki, joka pitää harjakset erillään ja muodostaa ns. maalikaukalon. Maalikaukalon avulla siveltimellä saadaan parempi maalin varastointikyky. Siveltimet olisi hyvä pestä vedellä ennen ensimmäistä käyttökertaa, jotta irtoharjakset irtoavat ja eivät tuota haittaa maalaustyössä. Siveltimen maalausjälki on karkeampi kuin ruiskutusjälki, mutta taitavalle maalarille sivellin on hyvä apuväline myös ruiskumaalauksessa.

Siveltimien pesuun ja säilytykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta maalaustyö onnistuisi mahdollisimman hyvin. Siveltimet olisi hyvä pestä aina käytön jälkeen mahdollisimman hyvin käytetyn maalin ohenteella ja sen jälkeen nestemäisellä saippualla sekä vedellä. Sivellintä ei ole kuitenkaan aina mahdollista tai tarkoituksenmukaista pestä, joten sen harjasosaa voidaan säilyttää väliaikaisesti ohenteessa tai vedessä. Tällöin kannattaa kuitenkin varmistua siitä, että käytetty maali ei ole kaksikomponenttinen ja siveltimen kaikki osat kestävät ohenteessa säilyttämisen.

Erikoisiveltimissä käytetään yleensä korkealaatuisia luonnonmateriaaleja kuten jouhta, harjasta, oravan, mäyrän ja näädänkarvaa. Harjaksen laatu riippuu käyttötarpeesta. Erikoissiveltimiä käytetään nimensä mukaisesti myös erikoistöissä, kuten puunmukailussa ja koristemaalauksessa.

Ajoneuvojen maalaustöissä käytettäviä käsityövälineitä:

Siveltimet

Erikoissiveltimet

Telat


Tasoitinsiveltimet

asoitin on melko litteä sivellin, jota valmistetaan 15 - 300 mm leveällä harjasosalla. Tasoittimessa ei ole maalikaukaloa, joten maalin varastointikyky on pienempi. Tasoittimet on tarkoitettu nimenmukaisesti maalipinnan tasaamiseen, mutta niitä käytetään paljon ns. yleissiveltimenä eri maalaustyövaiheissa.

Patterisiveltimet

Patterisivellin on tyypiltään muuten samanlainen kuin tasoitinsivellin, paitsi sen varsiosa on pitkä jopa 300mm. Patterisiveltimessä on myös taitettu helaosuus, joka mahdollistaa sen käytön ahtaissa ja vaikeapääsyisissä kohteissa. Patterisivellintä käytetään paljon raskaankaluston maalaustyössä sivellin apuvälineenä ruiskutettaessa monimuotoisia ja hankalia kohteita, kuten kuljetusalustoja.

Lakkasiveltimet

Lakkasiveltimet ovat paksumpia kuin tasoitinsiveltimet ja niissä on maalikaukalo, joka pitää maalia hyvin. Harjakset ovat yleensä pidemmät ja kahdessa rivissä. Harjasosan leveys on yleensä 25 -150 mm. Lakkasiveltimiä käytetään myös ns. yleissiveltiminä, joihin ne soveltuvatkin melko hyvin.

Maalausharjat

Maalausharjoja on kolmea tyyppiä. Erot muodostuvat harjasten kiinnitystavasta ja muodosta. Maalausharjat on varustettu maalikaukalolla, joten ne varastoivat hyvin maalia. Harjasosan leveys on yleensä noin 100 mm. Maalausharjoja käytetään mm. raskaiden- ja hyötyajoneuvojen maalaustyössä, kun pitää maalata kuljetusalustoissa käytettäviä puuosia.

Kärkisiveltimet

Kärkisiveltimen eli kirjoitusiveltimen kärkiosa on litteä tai pyöreä. Harjasmateriaalina käytetään oravan-, mäyrän ja näädänkarvoja. Kärkisivellintä käytetään kirjoittamiseen ja viivaukseen. Siveltimellä korjataan myös ns. kivenhakkaumia ja maalauksessa syntyneitä virheitä mm. valumia.

Viivasiveltimet

Viivasiveltimiä käytetään nimensä mukaisesti viivojen maalaamiseen, sillä voidaan myös mm. tekstata. Viivasiveltimen harjaosa on joko viisto tai suora. Harjasmateriaalina käytetään lähes tulkoon kaikkia harjasmateriaaleja. Harjasosan leveys vaihtelee 3 - 25 mm. Viivasiveltimiä voidaan käyttää myös viimeistelytöissä kuten mm. korilistojen maalaukseen.

Monistussiveltimet

Monistusivellin on pyöreä tasakärkinen sivellin, varsiosan ollessa melko lyhyt. Harjaosa on jouhta tai synteettistä materiaalia. Monistussivellintä käytetään lovikon (sabloonan) läpi töppäykseen mm. tekstimaalauksissa. Töppäyksessä monistussiveltimen sijaan käytetään myös vaahtomuovia. Tällöin vaahtomuovi muotoillaan sopivaksi esim. maalarinteipin avulla. Hyötyajoneuvojen maalauksessa sivellintä voidaan käyttää esim. kuljetusliikkeiden nimien merkitsemiseen.

Laahurit

Laahuri on erittäin ohuiden viivojen maalaamisessa käytetty sivellin. Harjasten pituus on pitkä 55 - 150 mm. Harjakset ovat näädän tai mäyrän karvaa. Ajoneuvomaalauksessa sillä on pitkät perinteet ns. pinstripin tekemisessä. Tässä tekniikassa ajoneuvo koristetaan erittäin ohuilla viivoilla ja kuvioilla. Viivaus suoritetaan käsivaraisesti tai tukea käyttäen.

Häivimet

Häivin on erittäin pehmeästä harjasmateriaalista valmistettu sivellin, jota käytetään mm. puunmukailussa. Harjasmateriaali on näädän tai mäyrän karvoja. Harjasosan leveys vaihtelee 75 - 100 mm välillä. Häivintä käytetään syykuvioiden pehmentämiseen ja häiventämiseen. Ajoneuvomaalauksessa sitä käytetään yhdessä piiskan ja suonistimen kanssa mukailtaessa mm. entisöinnin yhteydessä kojetauluja.

Piiskat

Piiska on erikoissivellin, jossa on pitkät harjakset. Harjakset ovat materiaaliltaan karkeita jouhia. Harjasosan leveys on 35 - 75 mm. Sivellintä käytetään nimenmukaisesti mm. puunmukailussa "piiskaukseen". Piiskaamalla saadaan puunmukailu näyttämään elävämmältä ja aidommalta.

Suonistimet

Suonistin on sivellin, jossa harjakset on helotettu erillisiin nippuihin. Harjasosan leveys vaihtelee 50 - 100 mm. Tällöin suonistimella voidaan jäljitellä mukailtavalle pinnalla puun syykuviointia. Syykuvioinnissa voidaan apuna käyttää myös ohuita kärki- ja viivasiveltimiä.

TELAT

Telat rakentuvat varresta, rungosta, päätyholkeista, väliholkista ja telanahasta (tai vaihtoholkista). Telanahka tai vaihtoholkki kiristetään kiristysmutterilla. Maalausteloja käytetään raskaan- ja hyötyajoneuvojen maalaustöissä mm. pinnoitteiden levittämiseen. Tällöin maalausjälki on hieman struktuurimainen ja epätasainen. Maalaustelat tulisi aina pestä ennen ensimmäistä käyttökertaa, jotta irtonaiset karvat eivät haittaisi varsinaista maalaustyötä. Telojen maalausjälki voidaan jättää näkyviin sellaisenaan tai tasoittaa siveltimillä.

Telojen pesu kannattaa suorittaa heti käytön jälkeen maalin ohenteella sekä nestemäisellä saippualla ja vedellä. Telojen pesu tulee suorittaa huolella, koska karvan tyviosaan saattaa jäädä helposti maalia. Telat on myös syytä kuivata huolellisesti pyörittämällä rullaa tasaista pintaa vasten. Näin telan karvaosa muotoutuu tasaiseksi ja maalausjäljestä tulee parempi. Maalausteloja voidaan kuitenkin väliaikaisesti säilyttää taukojen ajaksi ohenteessa, mikäli telojen eri osat eivät vahingoitu liuotteesta.

Lammasnahkatelat

Lammasnahkatelat ovat nimensä mukaisesti valmistettu aidosta lampaanvillasta. Lampaanvilla on tasoitettu 10 - 15 mm pituiseksi karvaksi. Tela jättää erittäin pehmeän maalausjäljen. Lammasnahkatelaa käytetään pääasiassa rakennusmaalauksessa katto- ja seinäpintojen maalaamiseen.

Keinoturkistelat

Keinoturkistelat ovat valmistettu synteettisistä muoveista. Karvan pituus on kuten lampaanvillallakin 10 - 15 mm. Maalausjälki on lammasnahkatelaa karkeampi. Keinoturkisteloja käytetään paljon kertakäyttöteloina erilaisten pinnoitteiden ja massojen maalaustyössä.

Mohairtelat

Mohairtela on päällystetty suoralla synteettisellä muovikarvalla. Mohairtelan karvan pituus on lyhyt noin 3 - 5 mm. Maalausjälki on hieman epätasainen, kuitenkin tasaisempi kuin keinoturkis- ja lampaannahkateloilla. Mohairtela sopii erittäin hyvin mm. alkydimaalien levittämiseen.

Ruiskutyövälineet

Maaliruiskut ovat yleisimmin käytettyjä työvälineitä maalin levittämiseen pinnalle ajoneuvojen korjausmaalauksessa. Tämän vuoksi maaliruiskujen ominaisuuksia on kehitetty entistä paremmiksi. Maaliruiskulla saadaan aikaiseksi erittäin tasainen maalipinta. Hajotusilmaruiskua käytetään hyötyajoneuvomaalauksessa sekä henkilöajoneuvomaalauksessa. Hajotusilmaruiskun ominaisuuksia on kehitetty mm. työturvallisemmaksi ja maalia säästävämmäksi. Näin on saatu aikaan HVLP-maaliruisku, joka on erittäin yleinen ajoneuvomaalaamoissa. Hajotusilmaruiskuista on kehitetty myös muita erikoistöihin sopivia sovelluksia, kuten kittiruiskut ja kynäruiskut. Hajotusilmaruiskulla ruiskutettaessa tulee aina varmistaa saavilla olevan paineilman laatu ja puhtaus. Paineilma tuleekin johtaa läpi erillisestä öljyn- ja vedenerottajasta ennen saapumistaan pistoolille.

Korkea eli suurpaineruiskuja käytetään pääasiassa raskaan- ja hyötyajoneuvojen maalaukseen. Korkeapaineruisku voi olla toimintaperiaatteeltaan itsenäinen sähkömoottorilla varustettu tai se voi olla paineen tulosta riippuvainen ruiskumalli. Korkeapaineruiskulla saadaan maalin läpimeno moninkertaistettua verrattuna hajotusilmaruiskuun. Tämän vuoksi sitä käytetäänkin paljon mm. erilaisten suurten kuljetusalustojen, -lavojen, - säiliöiden sekä koppien maalaamiseen.

Ruiskutustekniikka on ruiskutyypistä johtuen aina hieman erilainen mm. ruiskutusetäisyydet muuntuvat käytetyn ruiskun mukaan. Ruiskutusetäisyyteen vaikuttavat myös maalin koostumus, käytettävä ruiskutuspaine, maaliviuhkan- ja ruiskutettavan kappaleen muoto.

Ajoneuvojen maalaustöissä käytettäviä ruiskutyövälineitä:

Perinteiset hajotusilmaruiskut

Matalapaine hajotusilmaruiskut

Kynäruiskut

Korkeapaineruiskut

PERINTEISET HAJOTUSILMARUISKUT

Perinteisellä hajotusilmaruiskulla tarkoitetaan, joko paine-, imu- tai virtaussyöttöistä pistoolia, jonka ruiskutuspaineen tarve vaihtelee 2,5 - 5 baarin välillä. Pistooleista on mahdollista säätää maalin määrää sekä maaliviuhkan muotoa. Useat pistoolityypit ovat myös varustettu myös erillisellä paineilman määrän säätimellä. Vaihtamalla imu- ja virtauspistoolien ilma- ja maalisuutinta sekä maalineulaa voidaan säädellä myös maalin määrää sekä maalipinnan ulkonäköä.

Painesyöttöiset pistoolit

Painesyöttöisen pistoolien säiliö voi olla kiinteä tai erillinen materiaalisäiliö. Kiinteä maalisäiliö on kooltaan 0,5 - 1,0 litran vetoinen. Painesyöttöisten pistoolien toimintaperiaatteena on säiliöön johdettu paine, joka kuljettaa maalin imuputkea tai letkua pitkin pistoolin suuttimeen. Suuttimen ja ilman avulla maali hajotetaan oikeaan viuhkamuotoon. Painesyöttöisen pistoolin etuja ovat mm. pieni ilmankulutus sekä erillisen materiaalisäiliön käyttömahdollisuus. Näitä ns. ilmaa läpäiseviä pistooleja käytetään ilman painesäiliötä olevien jatkuvakäyttöisten matalatehoisten kompressorien kanssa. Näiden ruiskutyyppien toimintaperiaatteeseen kuuluu se, että ilma virtaa jatkuvasti pistoolin läpi. Ilmaa pitävät pistoolit sopivat paremmin painesäiliöllä varustettujen kompressoreiden kanssa käytettäväksi. Tiettyjä imusyöttöisiä pistoolimalleja voidaan myös käyttää painesyöttöisten tavoin yhdessä erillisten materiaalisäiliöiden kanssa.

Erillinen materiaalisäiliö helpottaa yhtäjaksoista laajojen pintojen ruiskutustyötä. Erillinen materiaalisäiliö voi kooltaan vaihdella 1,5 ja 80 l:n välillä. Pistoolimallin mukaan painesyöttöpistoolissa on myös mahdollista käyttää sisäsekoitussuutinta, jolloin hajotusilmaa kuluu vähemmän. Kiinteällä painesäiliöllä varustettuja ruiskuja käytetään mm. ruiskukittien sekä helma- ja alustasuojien levitykseen. Erillisellä materiaalisäiliöllä varustettuja painesyöttöpistooleja käytetään mm. hyötyajoneuvojen maalaustöissä.

Imusyöttöiset pistoolit

Imusyöttöiset pistoolit ovat varustettuja kiinteällä alasäiliöllä. Imusyöttöisen pistoolin toimintaperiaatteena on aiheutettu alipaine imuputkeen, jolloin maalisäiliössä oleva maali virtaa putkea pitkin ylöspäin maalineulan ja maali- sekä ilmasuuttimen kautta ulos. Maalisuuttimen juuressa ilmasuutin hajottaa maalin pieniksi pisaroiksi ja muotoilee tulevan maaliviuhkan oikean muotoiseksi. Ohivirtaus aiheuttaa suuren ilmatarpeen, jolloin paineilman tarve kasvaa. Korvausilma säiliöön tulee maalisäiliön kannessa olevasta pienestä reiästä, jonka tukkeutuminenkin aiheuttaa usein ruiskutushäiriöitä. Maalisäiliön koot vaihtelevat 0, 3 - 1 l:n välillä käyttötarpeen ja kohteen mukaan. Pienellä säiliöllä varustettuja ruiskuja käytetään mm. ajoneuvon paikkamaalaus- sekä kuvamaalaustöissä.

Imusyöttöisiä 0,75 - 1 l:n säiliöllä varustettuja pistooleja käytetään ajoneuvojen korien pintamaalauksesta kontrollivärin ruiskutukseen. Korkealla viskositeetilla varustettuja tuotteita, kuten polyesteri ruiskukittejä ja hiontamaaleja ei imusyöttöisellä pistoolilla kannata ruiskuttaa toimintaperiaatteen ja vaikean puhdistuksen vuoksi. Ruiskutuspaine avoimille pinnoille ruiskuttaessa on noin 4 - 5 baaria.

Virtaussyöttöiset pistoolit

Virtaussyöttöisissä pistooleissa maalisäiliö on sijoitettu rungon yläpuolelle. Toimintaperiaate muodostuu tällöin maalin omasta paineesta, joka painovoiman avulla saatetaan pistoolin suuttimiin. Painovoiman apuna toimii myös ohivirtaava ilma kuten imusyöttöpistoolissakin. Tämä mahdollistaa korkea viskoosisten tuotteiden ruiskutuksen. Virtaussyöttöpistoolien suutin- ja neularakenne on samantyyppinen kuin imusyöttöpistooleissakin. Virtauspistoolin kannessa on myös reikä, joka tuo korvausilmaa maalisäiliöön. Maalisäiliön koot vaihtelevat 0,1 - 0,75 l:n välillä käyttötarpeen mukaan. Pienellä 0,1 l säiliöllä varustettuja ruiskuja käytetään mm. paikkausmaalauksessa. Virtaussyöttöpistooleja varustettuna 0,75 - 1 l säiliöllä käytetään ajoneuvomaalauksessa ns. yleisruiskuna, jota käytetään kaikissa maalaustyövaiheissa. Ruiskutuspaine avoimille pinnoille ruiskuttaessa on noin 3 - 4 baaria. Virtaussyöttöpistooli on erittäin yleinen ajoneuvojen korien maalauksissa mm. ruiskukittipistoolina sekä ajoneuvojen pintamaalauspistoolina.

MATALAPAINEHAJOTUSILMARUISKUT

Matalapaine hajotusilmapistoolit eli HVLP-pistoolit ovat ulkonäöltään ja toimintaperiaatteeltaan lähes samanlaisia kuten perinteiset imu- ja virtaussyöttöiset pistoolit. Ero muodostuukin ruiskutukseen tarvittavasta ilmanpaineesta, joka on huomattavan paljon pienempi kuin perinteisillä imu- ja virtauspistooleilla. HVLP- pistoolit poikkeavat teknisesti perinteisistä hajotusilmaruiskuista siitä, että HVLP- pistooleissa on suuremmat ilman virtauskanavat, jolloin tilavuudeltaan suurempi määrä ilmaa mahdollistetaan kulkemaan ilmasuuttimen läpi. Tämä suuri ilmantilavuus mahdollistaa maalin sumuuntumisen. Tällöin myös varsinaisen maalisuuttimen sisäpaineen tarve jää erittäin pieneksi. Ilmanpaineen tarve vaihtelee HVLP- pistooleissa 0,7 - 3,0 baarin välillä. Oikeaoppisella matalapaineruiskutuksella saadaan aikaan maalisäästöä. Maalinsäästö muodostuu vähemmästä ohiruiskutuksesta sekä ruiskutussumusta. Ruiskutussumun vähäisyys parantaa myös maalikalvon laatua sekä maalauskammion ilmanlaatua. Suurin osa nykyisistä matalapaineruiskuista on varustettu ruostumattomilla osilla, joten ne mahdollistavat myös vesiohenteisten maalien ruiskutuksen. Nykyaikaiset matalapainehajotusilmapistoolit soveltuvat myös korkeaviskoosisten aineiden esim. hiomamaalin ja polyesteriruiskukitin ruiskutukseen. Tällöin ruiskun rakenne on hieman erilainen sekä ruiskutuspaine ja suutin on suurempi kuin pintamaalauksessa.

KYNÄRUISKUT

Kynäruiskut ovat erittäin pieniä pistooleja, joiden toimintaperiaate vaihtelee imusyöttöisestä virtaussyöttöiseen. Ruiskut ovat valmistettuja tarkkuustöihin, joten maalisäiliöiden koko vaihtelee 0,01- 0,1 l välillä. Ruiskujen tyypit vaihtelevat yksitoimisesta kaksitoimiseen. Yksitoimisissa ruiskuissa säädetään maalin määrä säätöruuvilla ja liipaisimella säädetään vain ruiskutuspaine. Kaksitoimisissa ruiskutyypeissä liipaisimella säädetään sekä maalinmäärää että ruiskutuspainetta. Pistooliosat sisältävät myös yleensä pieniä liuoteherkkiä osia, kuten kumia ja muovia. Tästä syystä pistoolit puhdistetaan aina käsin karkealla siveltimellä ja sopivalla liuotteella.

Kynäruiskuja voidaan käyttää ns. meikkaustöihin, mutta varsinaisesti niitä käytetään nimensä mukaisesti koriste- ja kuvamaalauksessa.

Hajotusilmaruiskun puhdistus

Hajotusilmaruiskulle on kehitetty ns. pesukeskuksia, jossa ruisku voidaan pestä mahdollisimman työturvallisesti. Pesun yhteydessä joutuu kuitenkin tekemisiin liuotteiden ja ohenteiden kanssa, joten on muistettava käyttää kumipohjaisia suojakäsineitä. Nämä pesulaitteet ovat varustettuja erillisellä ilmanvaihdolla. Pesupisteessä ruiskut ja työvälineet pestään käsin liuotetta, harjaa ja sivellintä käyttäen. Pesuautomaattien pesutulos voi kuitenkin vaihdella paljon, jolloin kannattaa pesutuloksen varmistamiseksi tarkastaa pesutulos mahdollisimman hyvin.

Liuoteohenteisia maalityyppejä käytettäessä muodostuu jonkin verran ongelmajätettä. Ongelmajäte muodostuu pesun yhteydessä tulevista jätemaaleista ja jäteliuottimista. Jätemaalit toimitetaan ongelmajätelaitoksille jatkokäsittelyjä varten. Jäteliuottimet voidaan kierrättää tislaamalla ne uudelleen pesukäyttöön soveltuvaksi tislauslaitteessa. Tislauslaitteen toimintaperiaate on yksinkertainen. Liuotteet kaadetaan säiliöön, jossa on liuotteita ja korkeata lämpötilaa kestävä jätepussi. Säiliö lämmitetään välinesteen ja sähkövastuksien avulla. Jäteliuottimien haihtumisluvuista ja sähkövastuksien lämpötilan mukaan kiinteistä jätteistä puhdistuva liuotin höyrystyy ja nousee jäähdyttimen jäähdytyskierukkaan. Jäähdytintä jäähdytetään sähköpuhaltimesta tulevalla ilmalla, jolloin höyry jäähtyessään muuttaa olomuotoaan jälleen nesteeksi. Puhdistunut liuotin kerätään puhtaaseen astiaan uudelleen pesukäyttöä varten. Jätepussissa oleva sakkautunut jäte toimitetaan ongelmajätelaitoksille jatkokäsittelyjä varten.

Käytettäessä vesiohenteisia ajoneuvomaaleja on suositeltavaa pestä ruiskut ja työvälineet erillisessä pesulaitteessa. Tämä siitä syystä, että vesiohenteiset maalityypit voivat sekoittuessaan liuoteohenteisten kanssa muodostaa räjähtäviä yhdisteitä. Vesiohenteiset ajoneuvomaalijätteet tulee hävittää erikseen valmistajien ohjeiden mukaisesti. Yleisin käsittelytapa on juoksuttaminen. Vesiohenteisia maalijätteitä voidaan kerätä erillisiin esim. 20 litran jätesäiliöihin. Säiliöihin kaadetaan juoksutusainetta valmistajan ohjeiden mukaisesti. Noin 24 tunnin jälkeen kiinteä aineosa on irronnut ja se voidaan hävittää kuten tavalliset liuotepohjaiset maalijätteet. Jäljelle jäänyt vesi voidaan johtaa kunnalliseen vesihuoltojärjestelmään. Hajotusilmapistoolin puhdistuksen jälkeen on tärkeää, että pistooli voidellaan ajoittain liikkuvien osien juuresta eli voitelu kaipaavat liipaisinakseli, värineulantiivisteen juuri, ilmaventtiili ja värineulan jousi.

Mikäli pesuautomaattia tai -pistettä ei ole käytettävissä tai hajotusilmaruisku halutaan pestä erityisen hyvin on syytä ensimmäiseksi ruiskuttaa käytetyn maalin liuotetta hajotusilmaruiskulla hetken aikaa. Ruiskutuksen jälkeen hajotusilmaruisku kannattaa purkaa osiin ns. räjäytys- tai purkukuvia hyväksikäyttäen. Purkutyö kannattaa ulottaa ainakin likaantuviin osiin. Hajotusilmaruiskua huollettaessa ensimmäisiä kertoja kannattaa räjäytyskuvaa hyödyntää ja tarkistaa kuluvien tiivisteiden kunto ja sijoituskohteet. Hajotusilmaruiskun ollessa purettuna on se syytä pestä myös kauttaaltaan käsin sivellintä ja liuotetta käyttäen.

KORKEAPAINERUISKUT

Perinteiset korkeapaineruiskut

Korkeapaine eli suurpaineruiskujen toimintaperiaate on mäntä- tai kalvopumpulla varustettu laitteisto, jolla maali pumpataan suuren paineen alaiseksi. Maalipumppu imee käydessään tyhjiön, jolloin ympäröivä ilmanpaine painaa maalin pumppuun. Tästä maali siirtyy letkustoa pitkin pistooliin, jossa suuttimen läpi tullessaan hajotetaan maalisumuksi. Mäntä- tai kalvopumppujen voimanlähteenä voi olla sähkömoottorin tai paineilman avulla toimiva hydraulipumppu. Korkeapaineruiskulaitteen tuottaessa staattista sähköä on ne syytä maadoittaa erillisellä johtimella, jotta räjähdysvaaraa ei pääse syntymään. Maalaamoiden vakiokalustoon kuuluu yleensä erittäin suurtehoinen paineilmakompressori, joten paineilma on yleisin korkeapaineruiskujen voimanlähde ajoneuvomaalaamoissa. Käytetty ruiskutuspaine korkeapaineruiskuissa vaihtelee 50 ja 200 baarin välillä riippuen suutinkoosta.

Pumppujen tehon ja maalin mukaan, maali voidaan syöttää laitteistoon erittäin korkealla viskositeetilla. Mikäli maalia voidaan käyttää ohentamattomana voidaan kertaruiskutuksella saada suurempia kalvonpaksuuksia kuin hajotusilmaruiskutuksessa. Korkeapaineruiskutuksella säästetäänkin liuotteita sekä ohenteita, josta saavutetaan paksumpien kalvonpaksuuksien edellisten lisäksi myös paremmat työolosuhteet. Suuri etu saavutetaan myös ontelo- ja kulmakappaleiden ruiskutuksessa, jossa maalisumun takaisinkimpoaminen on erittäin pientä. Näistä syistä korkeapaineruiskutusta käytetään erittäin paljon hyötyajoneuvokaluston maalauksen eri työvaiheissa.

Hyötyajoneuvokaluston maalaustyössä ruiskutetaan yleensä kuitenkin moninkertaisia maalimääriä verrattuna henkilöajoneuvomaalaukseen, joten hajasumun vähentyminen ei ole suoraan verrannollista ruiskutusmenetelmään. Korkeapaineruiskua käytettäessä maalipinnan laadusta ei välttämättä muodostu paras mahdollinen, koska muodostuva maalisumu on karkeampaa kuin hajotusilmaruiskutuksessa.

Ilma-avusteiset korkeapaineruiskut

Hyvin hyötyajoneuvojen maalaukseen soveltuvan ilma-avusteisen korkeapaineruiskun toimintaperiaate on sekoitus perinteisestä paine- tai imusyöttöisestä hajotusilmaruiskusta sekä korkeapaineruiskusta. Toimintaperiaate on seuraavanlainen eli maali painetaan ruiskuun kalvo- tai mäntäpumpulla. Tämä antaa tarvittavan nestepaineen maalin esisumuttamiseen. Maaliviuhkaa ohjataan halutun muotoiseksi erillisellä ilmasuuttimesta tulevalla sivuilmalla. Näissä ruiskutyypeissä maalinpaine on pienempi kuin korkeapaineruiskuissa eli noin 15 - 45 baaria ja käytettävä ilmanpaine noin 1 - 4 baaria. Nämä ruiskutyypit soveltuvat erityisesti pintamaalien ruiskuttamiseen mm. raskaan- ja hyötyajoneuvojen maalaustyössä. Ilma-avusteinen ruisku voi olla myös varustettu sekoitusuhdesäiliöillä ja -säätimillä, jolloin ruiskutusyksikkö hoitaa materiaalisuhteen sekoittamisen.

Maalia voidaan myös lämmittää haluttaessa alentaa viskositeettia. Tätä varten on kehitetty erityisiä lämmitinsovellutuksia sekä hajotusilmaruiskujen että korkeapaineruiskujen kanssa yhdessä käytettäväksi. Lämmitysjärjestelmiä käytetään nykyään erittäin vähän, koska maalit ja maalaustilat ovat kehittyneet entistä paremmiksi. Yleensä maali ruiskutetaankin huoneenlämpöisenä.

Korkeapaineruiskujen puhdistus

Korkeapaineruiskuja pestäessä tulee kiinnittää huomiota pistoolin, letkustojen ja mäntä- tai kalvopumpun puhtauteen. Tärkeätä on moninkertainen kierrätys puhtaalla ohenteella. Ensin pumppu ja letkusto puhdistetaan käytetystä maalista pistämällä imuputki ohenteeseen ja ruiskuttamalla ruiskun sisällä oleva maali astiaan. Maalin tulon ehtyessä ohennetta kierrätetään ruiskuttamalla pistooliosalla ohennetta ohenneastiaan. Ohenneastiassa oleva ohenne on syytä vaihtaa muutamaan kertaan, jotta pesutulos olisi mahdollisimman hyvä. Ruiskutettaessa vesiliukoisia maaleja on viimeisen kierrätyksen yhteydessä suositeltavaa imeä ruiskuun esim. lakkabensiiniä. Näin eivät korkeapaineruiskun osat eivät jumiudu. Taukojen aikana pistooliosaa voidaan säilyttää maalin ohenteessa. Tällöin tulee huomioida maalin sekoituksen jälkeinen käyttöikä eli potlife, jotta maali ei kovettuisi korkeapaineruiskun sisälle.

Yleensä korkeapaineruiskussa on vähintään kaksi erillistä suodatinta. Ensimmäinen karkea suodatin sijaitsee imuputken päässä ja toinen hienompi suodatin pistoolikahvan juuressa. Näiden suodattimien puhdistus- ja huoltotyö on erittäin tärkeää. Kahvasuodatin on myös suositeltavaa vaihtaa riittävän usein, koska sen puhdistaminen on vaikeampaa kuin imuputkessa sijaitsevan suodattimen. Erittäin tärkeää on vaihtaa kahvasuodatin silloin, kun ruiskutetaan eri sideaineperustaisilla maalityypeillä. Näin maali ei sakkaudu pistoolissa ja suodatin pysyy puhtaampana. Korkeapainepistooli voidaan puhdistaa mikäli mahdollista myös ruiskunpesusimpukassa tai -automaatissa.

Mikäli korkeapaineruiskussa ilmenee virheellisiä maalin viuhkakuvioita on kyseessä yleensä maali- tai roskatukos. Mahdollista on myös, että pistoolinsuutin ja neulayhdistelmä kulunut tai vahingoittunut. Korkeapainepistooli voi olla varustettu myös niin sanotulla kääntösuuttimella, jolloin roskan poisto suoritetaan kääntämällä suuttimen kahvasta ja vetämällä kevyesti liipaisimesta.

Korkeapainepistoolin puhdistuksen jälkeen on tärkeää, että pistooli voidellaan ajoittain liikkuvien osien juuresta eli voitelu kaipaavat liipaisinakseli, värineulantiivisteen juuri, mahdollinen ilmaventtiili ja värineulan jousi.

Korkeapaineruiskun ulkoinen puhdistus on myös tärkeää, jotta huoltotyö olisi mielekästä ja helppoa. Tärkeät osat kuten pistooli, säätimet ja mittarit on suositeltava pitää puhtaana maalipölystä pesemällä ne huolellisesti mikäli tarvetta ilmenee. Puhdistustyötä voidaan usein helpottaa huputtamalla ruisku kevyesti työn ajaksi tai pitämällä ruiskua toisessa tilassa työn aikana.

Maaliviuhkan muotovääristymät

Virheellinen maaliviuhkakuvio johtuu lähes aina ruiskupistoolista. Ruiskupistoolin säädöillä voidaan vaikuttaa viuhkan muotoon, mikäli ruiskupistooli on muuten kunnossa. Taulukossa on esiteltynä mahdolliset hajotusilmaruiskujen ja ilma-avusteisten korkeapaineruiskujen toimintahäiriöt.

MAALIVIUHKAN MUOTOVÄÄRISTYMÄT

Kuvio on ylä- tai alaosaltaan raskas

Liota suuttimia liuottimessa ja puhdista reiät hammastikulla huolellisesti.

Kuvio vääntyy oikealle tai vasemmalle

Liota suuttimia liuottimessa ja puhdista reiät hammastikulla huolellisesti.

Kuvio pullistuu keskeltä

Vähennä nestepainetta tai lisää ilmapainetta. Suorita uudelleen ohennus, mikäli maali on liian paksua.

Kuvio ohentuu keskeltä

Vähennä ilmanpainetta tai lisää nestepainetta

Nykivä tai lepattava suihku

Kiristä suutinistukka tai vaihda suuttimet sekä neula ja tiivisteet. Liiallinen hajotusilmaruiskun kallistus. Suorita uudelleen ohennus, mikäli maali on liian paksua. Pese mahdollisesti likainen maalisäiliö ja maaliruisku.

Epätäydellinen suihkukuvio

Säädä uudelleen ruiskupistooli uudelleen. Puhdista ilma- tai nestesuutin tai neula huolellisesti. Vaihda kuluneet suuttimet ja neula.

Pyöreä suihku ei onnistu

Puhdista tai vaihda ilmansäätöruuvi.

Ruiskusta ei tule maalia

Tarkista ilman syöttö ja ilmaletkut. Vaihda väärä suutinmalli oikeaan. Nosta nestepainetta. Aukaise nesteneulan säätöruuvia. Suorita uudelleen ohennus, mikäli maali on liian paksua.

Neste vuotaa tiivistemutterista

Kiristä tiivistemutteria tai vaihda sekä voitele tiiviste

Maali tippuu suuttimesta

Voitele tai vaihda tiiviste. Löysää tiivistemutteria. Vaihda kulunut neula ja suuttimet.


Ruiskutuskammiot, maalauskaapit sekä kuivausjärjestelmät

Maalien ruiskuttamiseen on kehitetty useita erilaisia tilaratkaisuja ja sovellutuksia. Ruiskutuksessa hyvin toimivien imujärjestelmien tarkoitus on pääasiallisesti poistaa ylimääräinen maalisumu ilman, että maalipinnan kalvonmuodostus häiriytyy. Tärkeimmät komponentit muodostuvat lämmitysjärjestelmästä sekä sen kanssa yhdessä toimivasta imu- ja korvausilmajärjestelmästä. Ruiskutettavan kappaleen tai ajoneuvon koon mukaan suunnitellaan tilat käyttötarkoitukseen sopiviksi.

Ruiskutus-, pesu ja maalivarastotiloissa ja sekä niiden läheisyydessä tulee käyttää räjähdysvaarallisen tilan valaisimia. Ruiskumaalaustiloissa tulisi käyttää myös niin sanottuja luonnonvalolamppuja, jotka sisältävät valon kaikkia aallonpituuksia. Näin maalin värisävy nähdään mahdollisimman luonnollisena. Mikäli esikäsittelytiloissa ei maalaustyötä suoriteta, voidaan tiloissa käyttää palovaarallisen tilan valaisimia. Siirrettäviä ja suojaamattomia halogeenivalaisimia ei saa käyttää palo- ja räjähdysvaarallisissa tiloissa. Työskentelytiloissa tulee valaisintehojen oltava riittäviä tarkkuutta vaativissa töissä vähintään 500-700 luxia sekä yleistiloissa valaistusteho tulisi olla noin 300 luxia.

Maalauskammiot

Ruiskutus eli maalauskammioiden yleisimpänä ilmankiertojärjestelmän toimintaperiaatteena on ruiskutussumun kuivaerotus. Lattiaritilän alla olevien karkeiden paperi- tai lasikuitusuodattimen kautta imetään ylimääräinen ruiskutusumu poistokanavia pitkin tiheämpien hiukkassuodattimien kautta uudelleen kiertoon sekä poistoon. Poistoventtiilit ohjaavat poistettavan ilman määrää kammiossa tapahtuvasta työvaiheen mukaisesti. Kammiojärjestelmän suodatustehon mukaan poistetaan ruiskutuksen aikana tarpeellinen määrä epäpuhdasta ilmaa jälkisuodattimien kautta ulos, kun taas kuivatuksen aikana lähes koko ilmamassa kierrätetään takaisin maalauskammioon. Kierrätettävä ilma puhdistetaan viimeiseksi erillisten kiertoilmasuodattimien läpi, näin varmistutaan kierrätettävän ilman puhtaudesta. Tässä yhteydessä siihen lisätään puhdasta korvausilmaa tarpeen mukaan. Kierrätettävä ilma sekä korvausilma lämmitetään, yleensä sähkövastuksella tai kuumavesilämmönvaihtimen avulla ja palautetaan kattosuodattimien läpi maalauskammioon.

Kuivausilman lämpötila on korkeimmillaan noin + 70° astetta lämmitysjärjestelmän mukaan. Noin 60° asteella saavutetaan riittävä kuivauslämpötila nykyaikaisille maalityypeille, jolloin kuivausprosessi vie aikaa noin 60 minuuttia. Tämän jälkeen maalipinnan on jäähdyttävä 10 - 20 minuuttia normaalilämpötilassa, jotta maalipinta olisi riittävän käsittelykuiva. Maalauskammiossa suositeltava poistoilman virtaama on 18.000- 24.000m³ tunnissa ja tuloilman virtausnopeus 0,2m/s.

Vesiohenteisia ajoneuvomaaleja käytettäessä voidaan kuivaustapahtumaa nopeuttaa puhaltamalla maalipintaa kohden lämmintä ilmaa ruiskulla tai ventuurisuutin puhalluspistooleilla.

Kuivausjärjestelmä voi olla myös erillinen kuten infrapunakuivausjärjestelmä, jolloin sen toimintaa ohjataan tietokoneavusteisesti.

Kuivaerotuskaapit ja -seinät

Kuivaerotuskaappien ja -seinien toimintaperiaate on yksinkertainen. Ruiskutusumu imetään suurella teholla karkean lasikuitupohjaisen tai paperipohjaisen suodattimen läpi keskipakoispuhaltimella ilmakanaviin, jossa se suodatetaan esim. ulkosuodattimilla tarpeen mukaan uudelleen. Kuivaerotuskaapeissa ja -seinissä poistoilman virtaus on suuaukossa tulee olla vähintään 0,5 m/s. Suositeltava poistoilmanmäärä eli noin 2 - 4 m³/s on valittava aina käytettävän suodatinosan ja kaapin koon mukaan.

Märkäerotuskaapit

Märkäerotuskaappien toimintaperiaate on hieman erilainen. Näissä kaapeissa ruiskutettaessa syntyvä maalisumu imetään suuritehoisen puhaltimen avulla ohjauskanaviin, jossa se sekoittuu veteen. Materiaalihiukkaset sekoittuvat veteen, joka erotetaan ilmasta ohjauskanavien yläpuolella. Puhdas ilma johdetaan ulos ja vesi virtaa vesiseinää pitkin alas altaaseen. Näissä kaapeissa allas voi olla lattian päällä tai lattiaan upotettuna.

Infrapunakuivaus

Infrapunasäteily on sähkömagneettista värähtelyä. Infrapunasäteily voidaan jakaa lyhyt-, keski-, ja pitkäaaltoiseen säteilyyn. Infrapunasäteily ei tarvitse siirtyäkseen väliaineita esim. ilmaa. Infrapunasäteilyä esiintyy kaikkialla luonnossa. Suurimpana infrapunalähteenä toimii aurinko, jossa se ilmenee erityisesti auringon valon punaisessa osassa. Infrapunakuivausta kutsutaan myös säteilykuivaukseksi ja lämpökuivaukseksi. Näitä em. säteilyn lajeja hyödynnetään nykyaikaisessa kuivausteknologiassa. Maalipinnan kuivauksen nopeuden kannalta olennaista on se, että mitä lyhyempi aallonpituus, sitä paremmin säteily läpäisee kitti- ja maalikalvon.

Infrapunakuivaimen perusyksikkö rakentuu rungosta, manuaalisesta säätöyksiköstä, lampuista ja heijastinosasta. Infrapunakuivaimet voivat olla kiinteitä maalauskammioon asennettuja esim. siirtokelkalla varustettuja tai erillisiä rungolla varustettuja siirrettäviä yksikköjä. Manuaalinen säätöyksikkö voi olla katkaisimella varustettu tai tietokoneohjattu. Lamppujen tehot vaihtelevat säteilyn värähtelytaajuuden mukaan 5- 200 kW/m². Heijastin on muodoltaan paraabelin tai ellipsin muotoinen. Heijastinmateriaali on kromattu tai kullattu.

Infrapunakuivaimet voivat olla pitkä-, keski- tai lyhytaaltoisilla säteilylampuilla varustettuja. Pitkäaaltoinen infrapunasäteily kuivattaa maalikerrosta maalipinnan kautta maalausalustan suuntaan. Keskiaaltoinen infrapunasäteily ulottuu maalikerrosten keskialueelle, josta kuivatustapahtuma alkaa kumpaankin suuntaan. Lyhytaaltoinen infrapunasäteily kuivattaa maalikerrosta maalausalustasta pintamaaliin suuntaan. Näillä infrapunamenetelmillä maalipinnan pintalämpötila voidaan nostaa tarpeen mukaan jopa 100° asteeseen. Näillä lyhytaaltoisilla säteilykuivaimilla saavutetaan erittäin lyhyitä ja kuivausaikoja esim. polyesterikittien kuivaus vie aikaa noin 2 - 3 minuuttia ja pintamaalauksen yhteydessä kuivumisaika vaihtelee 6 - 10 min välillä. Nykyaikaiset infrapunalämmittimet eivät myöskään tarvitse erillistä esilämpenemisaikaa, vaan ne ovat heti käyttövalmiita. Infrapunakuivaimet sopivat lähes kaikille ajoneuvomaalauksessa käytettäville maalityypeille.

Ilmakompressorit

Paineilmakompressorit valitaan kuormitusasteen mukaisesti. Valintaan vaikuttavat käyttöaika, paine, jännite sekä ilmankulutus. Paineilmakompressoreita on harrastajakäyttöön sopivista aina teollisuuskäyttöisiin saakka. Huoltoväli vaihtelee pienien siirrettävien valovirtakompressoreiden 200 h ja isompien paikalleen asennettavien voimavirtakompressoreiden 4000 h välillä. Maalauskäyttöön soveltuvissa järjestelmissä tai kompressoreissa tulee aina olla paineilmamittari, veden- ja öljynerotin sekä isommissa jatkuvaan käyttöön soveltuvissa kompressoreissa jäähdytys- tai absorptiokuivain. Näillä laitteilla mahdollistetaan paineilman puhtaus, mikä on erittäin tärkeää suoritettaessa ajoneuvon maalaustöitä. Rakenteeltaan kompressorit ovat mäntä- tai ruuvikompressoreita ja voimanlähteenä valo- tai voimavirta.

Mäntäkompressorin toimintaperiaate on edestakaisin sylinterilohkossa pumppaava mäntä, joka tiivistetty lohkoon sopivaksi männänrenkailla. Nämä kompressorit pääsevät hetkittäisesti suuriin paineilman maksimituottoihin.

Ruuvikompressorin hiljaisen käyntiäänen sekä tasaisen sysäyksettömän paineilmatuoton mahdollistaa jatkuvasti pesässä vastakkain pyörivät roottorit. Nämä kompressorit ovat suunniteltuja jatkuvaan paineilmakuormitukseen.

Öljyttömät valovirtakompressorit

Öljyttömiä valovirtakompressoreita käytetään, kun tarvitaan pientä maksimipainetta ja ilmankulutusta sekä halutaan meluttomampi työympäristö. Ne soveltuvat erityisesti kuva- ja koristemaalaukseen sekä paineilmapuhdistukseen huoltotöiden yhteydessä. Kompressoreiden moottori ja kampikoneisto on kestovoideltu, joten ilma on täysin öljyvapaata. Tehot ovat noin 1 - 2 kW ilmantuoton ollessa maksimissaan 200 l/min.

Valovirtakompressorit

Suoravetoiset öljyvoidellut kompressorit soveltuvat harraste ja ammattikäyttöön , kun ilmankulutus on pientä. Nämä mäntäkompressorit on suunniteltu käymään jaksoittain ja ne eivät sovellu jatkuvaan yhtäjaksoiseen käyttöön. Näissä kompressoreissa on ns. käynnistyksen kevennin ja moottoriltaan ne ovat edellisiä vahvempia. Ne soveltuvat pienkorjaamoiden henkilökohtaisiksi kompressoreiksi esim. paineilmatyökalujen käyttölähteeksi. Tehot ovat noin 1,5 - 2 kW ilmantuoton ollessa maksimissaan 300 l/min.

Matalakierroksiset valovirtakompressorit

Mäntäkompressoreiden etuna on hidas pyörintänopeus ja suuri maksimipaine. Kompressorit soveltuvat ammattikäyttöön ja niille on ominaista kaksiosylinterisyys, jälkijäähdytin sekä monivaiheinen käynnistyksen kevennysjärjestelmä. Näissä kompressoreissa on myös isompi vähintään 100 L ilmasäiliötilavuus, joka pienentää käynnistystiheyttä ja mahdollistaa hetkittäin suuret ilmamäärät. Ne soveltuvat myös pienimuotoisiin maalaustöihin. Hetkittäisissä maalaustöissä käytettäessä voidaan käyttää lisäsäiliötä, jolla tasataan käyttöpainetta. Tehot ovat noin 2 kW ilmantuoton ollessa maksimissaan 250 l/min.

Mäntätoimiset voimavirtakompressorit

Mäntätoimiset voimavirtakompressorit ovat suunniteltuja korjaamo- tai teollisuuskäyttöön käyttötehon ja ilmantuoton mukaan. Näissä kompressoreissa on suurempi öljyntilavuus ja jäähdytyspuhallin, jotka yhdessä pidentävät kompressorin käyttöikää. Kompressorit ovat kaksi sylinterisiä ja -vaiheisia. Tämä parantaa kompressorin hyötysuhdetta ja pienentää lämpökuormitusta. Näillä kompressoreilla saavutetaan hetkittäinen korkeateho, mutta ne soveltuvat käyttöön, jossa tarvitaan keskimääräisesti paineilmaa noin 400 - 800 l/min. Nämä kompressorit soveltuvat pienemmän maalaamon paineilmantuotantoon. Tehot ovat noin 5,5 - 11 kW maksimituoton vaihdellessa 700 l/min noin 2000 l/min.

Ruuvitoimiset voimavirtakompressorit

Ruuvitoimisia kompressoreita käytetään maalaamoissa, joissa yhtäjaksoinen paineilmantarve on noin 1000 l/minuutissa. Ruuvitoimiset kompressorit ovat suunniteltuja käymään korkealla kuormitusasteella jatkuvasti, joten ne soveltuvat myös isomman ajoneuvomaalaamon tarpeisiin. Ruuvikompressorit ovat digitaaliohjattuja sekä kohtalaisen hiljaisia myös käyntiääneltään. Ne ovat suojattuja ympäriltä äänieristetyllä kaapilla, joka mahdollistaa hiljaisemman käyntiäänen. Paineilmasäiliön koko riippuu kompressorin tehosta ja ilman kulutuksen tasaisuudesta. Kompressoiden tehot ovat noin 7,5 - 44kW maksimituoton vaihdellessa 1000 l/min - 7000 l/min.

Muut työvälineet ja laitteet

Paineilmaletkut

Paineilmaletkut ovat valmistettuja PVC:stä tai seoskumista. Teollisuus- ja korjaamokäyttöön soveltuvia paineilmaletkuja on kolmea tyyppiä: yksinkertaisia tai kaksinkertaisia kudosvahvistettuja PVC-letkuja tai kudosvahvistettuja kaksinkertaisia seoskumiletkuja. Sisähalkaisija vaihtelee 10 - 15 mm välillä. Maalaamoissa on suositeltavaa aina käyttää kaksinkertaisia letkuja, joiden maksimikäyttöpaine on 10 - 12 baaria.

Paineilmaliittimet

Paineilmaliittiminä käytetään ajoneuvomaalamoissa yleensä pikaliittimiä, joilla mahdollistetaan paineilmalaitteiden välillä tapahtuva vaihtaminen nopeasti ja joustavasti. Pikaliittimet ovat valmistettuja ruostumattomasta ja karkaistusta teräksestä sekä messinkistä. Pikaliittimenä tarvitaan aina uros- ja naarasliitin. Liittimiä on monta eri tyyppiä, joten hankinnassa kannattaa olla tarkkaavainen.

Puhaltimet

Vesiohenteisia maaleja eli latekseja varten on kehitetty kuivauspuhaltimia, joilla voidaan nopeuttaa maalipinnan kuivumista huomattavasti. Puhaltimet syöttävät maalipinnan päälle ilmaa noin 1,5 baarin voimalla. Syöttöpaine tulee maalaamotilan ilmaletkusta ja käytettävä paine noin 6 baaria. Etäisyys kuivatettavasta kohteesta tulisi olla noin metri, jolloin varmistetaan tasainen kuivuminen.

Maalaustelineet

Maalaustelineitä käytetään osamaalauksien yhteydessä. Ne ovat putkirunkoisia ja varustettuja siirrettävillä pidikkeillä. Osamaalaustelineitä voidaan käyttää mm. maalattaessa lokasuojia ja konepeltejä.

Sekoitusvälineet

Sekoitusvälineenä voidaan käyttää metallista sekä puista suhdetikkua tai suuremmille maalimäärille paineilmasekoitinta. Sekoitusvälineen tulee kuitenkin aina olla puhdas, jotta maaliin ei pääse epäpuhtauksia.

Viskositeettimitta

Viskositeettimitat ovat valmistettu metallista tai muovista. Tärkeää on käyttää mittaamisessa standardoituja esim. Din 4- tai Ford 4-viskositeettikuppeja. Viskositeetin mittaamisessa tarvitaan viskositeettikupin lisäksi sekuntikelloa.

Maalisuodatin

Maalien siivilöimiseen voidaan käyttää ns. kertakäyttöistä paperisuodatinta tai pestävää muovisuodatinta. Suodattimet erotetaan toisistaan suodatinverkon silmäkoon mukaan karkealla jaottelulla pohja- ja pintamaalisuodattimiin. Suodattimien käytöllä ehkäistään ylimääräisten materiaalihiukkasten pääsy ruiskuvalmiisiin seokseen. Suodattimia kannattaa käyttää lähes aina varsinkin pintamaalauksien yhteydessä.

Sävytyslaitteisto

Sävytyslaitteistoon kuuluu sekoituskone, mikrofilmiheitin (kirjoitin, tietokone tai tietokonevaaka) ja vaaka. Maalin valmistajien maalisävylinjat ovat perusperiaatteiltaan hyvin samantyyppisiä. Linjan mukaan sävyjärjestelmät ovat joko raskas- ja hyötyajoneuvojen tai henkilöajoneuvojen sävyjärjestelmiin perustuvia. Käytettäessä tietokonepohjaisia sekoituslaitteistoja voidaan järjestelmää hyödyntää mm. tallentamalla omia ja korjauskaavoja koneelle. Tämän lisäksi useissa järjestelmissä on Ups - mahdollisuus, jolloin maalarin sekoituskaavan yli kaatama maali voidaan korjata antamalla tietokoneen laskea kaavan uudelleen. Huomioitava on kuitenkin, että sekoitettua maalisävyä tulee tällöin aiempaa enemmän. Sävyttäessä välttämättömiä apuvälineitä ovat myös mallisävykohtainen koodikirja, mallikohtaiset värikartat ja sävykohtaiset värikartat.

Tietokonepohjaisia apulaitteita sävytykseen on myös mm. sävyntunnistusjärjestelmä, jolla voidaan tarkistaa maalattavasta ajoneuvosta sävy tai tehdä sävy asiakkaan värimallista. Näihin sävyntunnistusjärjestelmiin pitää kuitenkin erikseen ohjelmoida käytettävät tehdassävymallit tai käyttää maahantuojien sävyntunnistuslaitteistoja.

Kalvonpaksuusmittarit

Ajoneuvomaalauksessa voidaan kontrolloida myös maalipinnan kalvonpaksuutta, joko silmämääräisesti tai mittareilla varmistettaessa riittävän laadun muodostumista. Mittareissa käytetty mittayksikkö on µm eli lausutaan myy. Mittausta suoritetaan varsinkin hyötyajoneuvomaalauksen puolella maalauksen aikana esim. märkäkalvokammalla ja kiekolla. Kuivakalvoa voidaan mitata pintamittareilla tai maalikalvon rikkovilla menetelmillä.

Ajoneuvonostimet

Ajoneuvonostimia käytetään maalaustöissä paremman työasennon saamiseksi sekä helpottamaan mm. helmapintojen korjaustöitä. Nostimien liike saadaan aikaiseksi sähkömoottorilla, nestehydrauliikalla tai paineilmalla. Nostimissa tulee olla varmistinlukko, joka pitää nostimen saavutetussa työasennossa vaikka nostin hajoaisi kesken työn. Nostimet voivat olla kiinteitä tai siirrettäviä erityisten urakiskojen päällä.