MAALAUSTYÖ

Maalaustyössä tulee ottaa huomioon monia seikkoja, kuten maalauspaikan lämpötila, puhtaus, kosteus, tuuletus ja työvälineiden sekä rakenteellinen yhteensopivuus. Ennen maalaustyötä aloittaessa tulisi kuitenkin aina varmistaa pohjatöiden riittävä laatu sekä saattaa käytettävät maalit ja lisäineineen käytettävään ruiskutuslämpötilaan. Ajoneuvomaalauksessa käytetyillä maaliaineilla ei voida saavuttaa hyvää lopputulosta, mikäli pohjatöiden laatu on heikko. Maalaustyövälineiden ja -tilojen puhtautta ei voida korostaa myöskään liiaksi, sillä moni maalaus epäonnistuu mm. maalipinnan pölyhaitan takia.

Maalipinta tulisi myös testata ennen maalausta epäiltäessä liuotinherkkää maalikerrosta. Liuotinherkkiä maalipintoja saattavat olla termoplastiset akryylimaalaukset, nitroselluloosamaalit, kovettumattomat keinohartsimaalaukset ja kuplivat tehdasmaalaukset. Testi suoritetaan siten, että maalipinnalla olevaan läpihiottuun kohtaan hierotaan ajoneuvon tulevassa maalauksessa käytettyä ohennetta, mikäli maalipinta turpoaa, paakkuuntuu, kuplii tai liukenee on jokin maalikerros tai -kerrokset liuotinaineherkkiä.

Tällöin korjausmaalauksessa täytyy huomioida seuraavat seikat:

• hiotaan mahdollisimman hienolla karkeudella
• raja-alueita ei ylikitata polyesterikiteillä
• maalit ruiskutetaan pitkillä haihdutusajoilla
• ei käytetä märkää märällä tekniikoita
• infrapunakuivaus paitsi, termoplastiset maalaukset
  

Ruiskumaalauksen voimanlähde on yleensä aina paineilma tai paineistettu maali. Tässä yhteydessä käytetty vieläkin yleinen mittayksikkö on bar eli lausutaan baari. Baarit voidaan muuntaa SI- järjestelmän Pascaleiksi seuraavan taulukon mukaisesti

PAINEILMAYKSIKÖIDEN MUUNTOTAULUKKO

Maalien sekoitus ruiskutusvalmiiksi

Maalien ja lisäaineiden käyttökuntoon sekoittamisessa tulee noudattaa huolellisuutta ja tarkistaa uusien aineiden kohdalla käyttöturvallisuus ja tekniset tiedotteet. Maalien kuivuminen sekä levitysominaisuudet muuttuvat ohenteen lisäyksen myötä, mikäli ohennetta lisätään liikaa saattavat maalin peittokyky- ja täyttöominaisuudet huonontua oleellisesti. Liian vähäinen ohenteen käyttö taas huonontaa ruiskutusominaisuuksia ja maalipinnan tasoittumista sekä hidastaa maalipinnan kuivumista.

Sekoituksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös sekoitusvälineeseen. Sekoitusvälineen pitää olla puhdas, jotta maaliin ei pääse epäpuhtauksia sekoitettaessa. Sekoitettaessa ja työskenneltäessä kaksikomponenttisilla maaleilla tulee sekoituksessa huomioida kolmas komponentti eli kovete. Ajoneuvomaaleille valmistetut suhdetikkuihin merkitty sekoitussuhteet ovat järjestyksessä maali, kovete ja ohenne. Yleisimmät sekoitusuhteet kaksikomponentti maaleille ovat 2:1, 3:1 ja 4:1. Maalit tulee aina sekoittaa puhtaaseen liuotteita kestävään astiaan. Sekoituksessa kannattaa sekoittaa vain arvioitu tarvittava määrä, koska kovetteen lisäämisen jälkeen tuotteella on rajoitettu käyttöikä. Kovetteen lisäyksen jälkeen kaksikomponenttisten ajoneuvomaalien kuivumista voidaan hidastaa varastoimalla ne viileään noin +3 - 5 ° C. Tällöin maalityypin mukaan, se voi olla käyttökelpoista vielä noin jopa 24 tuntia kovetteen lisäyksen jälkeen

Viskositeetin mittaus

Mikäli maalia on varastoitu kauemmin on syytä mitata sen viskositeetti ennen käyttöä.

Mittaus suoritetaan seuraavasti:

1. Valumareikä suljetaan sormella.
2. Kuppi täytetään reunojen tasalle.
3. Samanaikaisesti poistetaan sormi valumareiästä ja painetaan sekuntikello käyntiin.
4. Maalivanan katketessa ensimmäistä kertaa pysäytetään sekuntikello.
5. Tarkistetaan aika kellosta.

Mikäli viskositeetti on liian korkea, lisätään maalin joukkoon lisää ohennetta ja suoritetaan mittaus uudelleen. Mittaus tulee suorittaa aina normaali huoneen lämpötilassa eli noin 18 - 20 °C. Näin viskositeetin mittaustulos on luotettava ja vertailukelpoinen. Mittaustulos ilmoitetaan siten, että ensin ilmoitetaan mittausväline, jonka jälkeen ilmoitetaan mittaustulos esim. Ford-4/22s/°20C.

Mittauskuppi tulee puhdistaa huolella, koska pienetkin naarmut tai maalijäämät muuttavat mittaustulosta. Mittauskupin puhdistuksessa ei saa käyttää metalliesineitä.

Maalausmenetelmät

Yleisimmät työvaiheittain etenevät maalaustyömenetelmät ajoneuvomaalauksessa ovat:

• pohjamaalaus
• hiontamaalaus
• kontrollimaalaus
• eristemaalaus
• pintamaalaus
  
  

Pohjamaalaus

Ennen pohjamaalausta pinta tuli puhdistaa pölystä ja muista epäpuhtauksista erittäin huolellisesti. Pölyt voidaan poistaa pinnalta ilmapistoolilla sekä pölyliinalla pyyhkimällä. Mikäli maalattavalle pinnalle on päässyt rasvaa, silikonia tai muita epäpuhtauksia poistetaan ne rasvan- ja silikoninpoistoliuottimella. Pesu tulee suorittaa ylhäältä alaspäin käyttäen esim. nukkaamatonta kangasta. Kangasta tulee vaihtaa riittävän usein. Tässä vaiheessa maalattavaksi tarkoitettu pinta on hyvä vielä tarkistaa silmämääräisesti, että pohjatöiden laatu on riittävä. Hyvin pohjahiotut maali-, kitti-, teräs-, sinkityt ja alumiinipinnat ovat maalauskelpoisia riittävien puhdistuksien ja pesujen jälkeen.

Tämän jälkeen voidaan sekoittaa maali käyttökuntoon. Pohjamaaliin lisätään ja sekoitetaan tarpeen mukaan ohenne ja kovete. Tämän jälkeen säädetään ja varmistetaan ruiskun toiminta. Perinteistä hajotusilmaruiskua käytettäessä pohja- ja korroosionestomaalit ruiskutetaan avoimille pinnoille perinteisiä ylä- tai alasäiliö hajotusilmaruiskuja käytettäessä noin 3 - 5 baarin ruiskutuspaineella maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,6 - 1,8 mm. Suositeltava ruiskutusviskositeetti hajotusilma tekniikalla ruiskuttaessa pohjamaaleilla on yleensä 14 - 18s / DIN 4 / 20ºC tuotteen mukaan. Pohjamaali ruiskutetaan suositusten mukaisesti yleensä ohuesti yhteen tai kahteen kertaan paljaille metallipinnoille. Ohjeellisia haihdunta-aikoja tulisi myös noudattaa, tällöin maalikerrokset kuivuvat oikealla tavalla. Toinen ruiskutuskerta tulisi aina ruiskuttaa hieman edellisen kerroksen reuna-alueen yli. Tällöin reuna-alueelle muodostuu tasaisempi siirtymä seuraavalle pinnalle. Tällä maalaustekniikalla saavutettava kalvonpaksuus on noin 10 - 20µm.



Pohjamaalatun pinnan annetaan haihtua maalauksen jälkeen 10 - 20 minuuttia ruiskutus lämpötilan mukaan. Maalatulle pinnalle ei yleensä koskaan suoriteta hiontaa, mikäli maalaus on onnistunut hyvin. Pinnan yleisin jatkokäsittely tehdään non-sanding eli märkää märälle menetelmällä. Tällöin lyhyen haihdunta-ajan jälkeen ruiskutetaan työmenetelmän mukaan pinnalle hioma, kontrolli- tai pintamaali.

Hiontamaalaus

Hiontamaalaus suoritetaan yleensä pohjamaalatulle pinnalle. Tällöin on tärkeää, että edelliset maalikerrokset ovat puhtaita ja hyvin kiinni alustassaan. Pohjan ollessa kuiva ja pölyinen voidaan pinta pyyhkiä pölyliinalla tai puhaltaa ilmapistoolilla. Tämän jälkeen hiomamaaliin lisätään tarpeen mukaisesti kovete, ohenne sekä muut tarvitut lisäineet. Sekoitus suoritetaan valmistajan menetelmätiedotteen mukaisesti. Ruiskun toiminta varmistetaan ja suoritetaan tarvittavat säädöt. Hiontamaalit ruiskutetaan perinteisiä yläsäiliöllä varustettuja hajotusilmaruiskuja käytettäessä avoimille pinnoille noin 3 - 4 baarin ruiskutuspaineella maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,8 - 2,0 mm. Suositeltava ruiskutusviskositeetti hajotusilmatekniikalla ruiskuttaessa MS- tai HS- hiomamaaleilla on yleensä 20-35s / DIN 4/ 20ºC täyttötavan ja tuotteen mukaan.

Hiomamaalilla maalataan kaikki sekä puhki hiotut maalipinnat ja kitatut sekä pohjamaalatut kohdat. Tämän lisäksi hiomamaalilla voidaan haluttaessa lisätä korroosionestokykyä aroille reunapinnoillekuten konepellin, lokasuojien ja takaluukun reuna-alueille.

Ruiskutettaessa hiomamaalia ensimmäistä kertaa tulee huomioida korjattujen vauriopaikkojen laajuus. Korjattujen kohteiden ollessa hyvin lähellä toisiaan kannattaa ruiskutus ulottaa koko osan ylitse vaurioiden yhteiselle reuna-alueelle. Korjatun kohdan ollessa yksittäinen hiontamaali ruiskutetaan vain korjatun vauriokohdan ylitse. Turhat siirtymäalueet lisäävät hiontatyötä huomattavasti, joten niitä tulisi varoa. Ruiskutettaessa märkää märälle tekniikalla pinnan laatu on muodostuu paremmaksi mitä vähemmän siirtymäalueita pinnalle muodostuu. Hiomamaaleja ruiskuttaessa märkää märälle tekniikkaa käytetäänkin yleensä vain henkilöajoneuvojen osa- ja paikkamaalaustöissä. Hiomamaali ruiskutetaan aina peittäväksi ja tasaiseksi kerrokseksi.

Ensimmäisen kerroksen ruiskuttamisen jälkeen tulee maalatun pinnan antaa haihtua mataksi 5 -15 minuuttia ruiskutuslämpötilan mukaan. Mikäli pinnan ei anneta haihtua märkäkalvon paksuus kasvaa liiaksi, mistä seuraa kuivumisen hidastuminen ja pinnalle saattaa syntyä haihtumisrakkuloita sekä valumia. Haihdutuksen jälkeen ruiskutetaan pinnalla toinen kerros, joka ulotetaan aina edellisten ruiskutuksien siirtymäalueiden yli. Näin varmistutaan siitä, että siirtymäalue ei muodostu korkeaksi ja tartunta alustaan säilyy.

Mikäli tarvetta ilmenee ruiskutetaan pinnalle kolmas ruiskutuskerta samoin kuten toinenkin eli aina yli edellisen siirtymäalueen. Kuitenkin erittäin tärkeää on ohentaa viimeisellä ruiskutuskerralla hiomamaali hieman yliohennetuksi, tällöin maalipinta tasoittuu hieman paremmin. Maalipinnan hionta on tällöin helpompaa sekä myös märkää märälle tehtävästä pintamaalauksesta muodostuu pinnan laadultaan parempi ja tasaisempi. Märkää märälle -menetelmää käytettäessä tulisi varoa yhteensä syntyvää liian paksua kalvonpaksuutta, jolloin maalikerrokset saattavat muodostaa mm. haihduntarakkuloita. Näin saavutettu kalvonpaksuus on noin 100 - 200µm käytetyn MS- tai HS- hiomamaalin sekä ruiskutuskertojen mukaan. Lopullinen kalvonpaksuus riippuu kuitenkin hionnan onnistumisesta.



Käytetyn maalausmenetelmän mukaan pinnan seuraava maalauskäsittely on kontrolli- tai pintamaalaus.

Kontrollimaalaus

Kontrollimaalaus suoritetaan, kun hionta tai pohjamaalia on haihdutettu riittävästi eli noin 10 - 20 min lämpötilan mukaan, minkä jälkeen kontrollimaali voidaan ohjeiden mukaan valmistaa. Tämän jälkeen varmistetaan ruiskun toiminta ja suoritetaan tarvittavat säädöt. Kontrollimaalit ruiskutetaan leijuttaen avoimille pinnoille perinteistä ala- tai yläsäiliöhajotusilmaruiskua käyttäen noin 3 - 4 baarin ruiskutuspaineella maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,6 - 1,8 mm. Suositeltava ruiskutusviskositeetti hajotusilmatekniikalla ruiskuttaessa kontrollimaaleilla on yleensä 12 - 15 s / DIN 4/ 20ºC.

Maalattavaan pintaan ruiskutetaan kauttaaltaan ohuena sumuna kontrollimaali yhtenä kerroksena. Näin pinnalle ei muodostu maalikalvoa. Haluttua ruiskutusmäärää voidaan säädellä liipaisimella tai ruiskusta voidaan säätää maalin ja ilmanmäärä sopivaksi suhteeksi ennen ruiskutuksen aloittamista. Hionta voidaan aloittaa välittömästi maalin kuivuttua, noin 5 -10 minuutin kuluttua. Hiottaessa tulisi tarkkailla maalipintaa huolellisesti, koska mitään kontrollimaalia ei saisi jättää kalvona pinnalle ja kuitenkaan pohja- tai hiomamaali ei saisi hioutua puhki.



Hionnan jälkeen seuraava maalauskäsittely on eriste- tai pintamaalaus.

Eristemaalaus

Eristemaalaus voidaan suorittaa hiotulle tai hiomattomalle puhtaalle vanhalle maalipinnalle. Ennen eristemaalauksen aloittamista on suositeltavaa tarkistaa maalausalusta, jotta pintamaalin alle ei jää turhia virheitä. Tarkistuksen jälkeen maalipinta puhalletaan erittäin huolellisesti puhtaaksi pölyistä ilmapistoolilla. Puhallustyön yhteydessä tulee maaliatut ja suojatut pinnat puhaltaa kauttaaltaan sekä kaikki tiivisteiden välit, liitossaumat ja ovenraot. Käsiteltävän pinnan ollessa likainen se voidaan pestä silikonin ja rasvanpoistoaineella. Tämän jälkeen pinnalta poistetaan pölyt pyyhkimällä pölyliinalla. Eristemaalit ruiskutetaan avoimille pinnoille perinteistä ala- tai yläsäiliöhajotusilmaruiskua käyttäen noin 3 - 4 baarin ruiskutuspaineella maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,6 - 1,8 mm tai matalapaineruiskua käytettäessä ruiskutuspaineella 1,7 - 3 baaria maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,6 - 1,8 mm. Suositeltava ruiskutusviskositeetti hajotusilmatekniikalla ruiskuttaessa eristemaaleilla on yleensä 14 - 18 s / DIN 4/ 20ºC tuotteen mukaan.

Eristemaali valmistetaan maalin valmistajan ohjeiden mukaisesti sekä haluttaessa sävytetään sopivalla määrällä akryylimaalia. Ruiskusta säädetään maalin ja ilmanmäärä sopivaksi suhteeksi ennen ruiskutuksen aloittamista. Eristemaalilla ruiskutetaan täysin kiiltävä kerros mieluummin kertaruiskutuksella. Ruiskutus tulee ulottaa mieluummin kokonaan maalattavan kohteen yli, jolloin vältetään maalausrajojen muodostuminen. Eristemaalia käytettäessä tulee välttää paksuja kalvonpaksuuksia ja useita ruiskutuskertoja, jotka voivat hidastaa varsinaisen pintamaalikerroksen kuivumista ja tartuntaa. Eristemaalia käytetään aina märkää märälle -menetelmällä. Eristemaalaus nostaa kalvonpaksuutta noin 15 - 20µm yhdellä ruiskutuskerralla.



Eristemaalauksen jälkeen suoritettava seuraava maalauskäsittely on pintamaalaus.

Pintamaalien sekoitus maalisävylinjalla

Maalisävylinjastosta on yleensä mahdollisuus sekoittaa vähintään kahta eri perusmaalia, joita ovat liuoteohenteiset kaksikomponenttiset akryylimaalit sekä vesi- tai liuoteohenteiset kaksi- ja kolmikerrosmaalit. Raskas- ja hyötyajoneuvojen kaksikomponenttiset akryylisävytysjärjestelmät ovat usein rajoitetumpia sävymäärältään säilytysastioiden ollessa vastaavasti isompia.

Vesiohenteiset kaksi- ja kolmikerrosmaalit voivat olomuodoltaan olla maaleja tai pastoja. Käytössä tällä erolla ei ole mitään merkitystä, kunhan lopulliseen sekoitukseen lisätään kaikki sekoituskaavassa olevat pastat, side- ja apuaineet sekä ohenteet. Markkinoilla on myös sekoituskone riippumattomia vesiohenteisia kaksi- ja kolmikerrosmassamaaleja varten. Nämä maalityypit ravistetaan käsin voimakkaasti ennen sekoituksen aloittamista.

Tarvittava sävy eli alkuperäissävy voidaan hakea ajoneuvon tyyppikilvestä tai huoltokirjasta, mikäli ajoneuvosta ei löydy tarvittavaa sävynumeroa tai koodia voidaan sävy hakea ajoneuvokohtaisesta värikartastoista. Sävynumeron tai koodi ollessa vaikeasti tunnistettavissa voidaan, se etsiä maalitehtaan sävykirjasta tai soittaa maalitehtaan palvelunumeroon. Internetistä löytyy lähes kaikilla valmistajilla kotisivut, joista on löydettävissä kaavapäivityksiä sekä lähes kaikki olemassa olevat kaavat.

Värisävyn ollessa tunnistamaton se voidaan myös hakea sävykohtaisesta värikartastoista, mikäli samaa sävyä ei löydä kannattaa valita yleensä mahdollisimman lähelle oleva vaaleampi sävy. Näin saatua maalia voidaan sävyttää vielä käsisävytyksellä lähemmäs alkuperäistä maalisävyä. Sävyn löytyessä kartastosta kannattaa vertailla kartan värisävyä sekä maalipintaa keskenään monesta kohdasta. Tässä vaiheessa huomioon on otettava valaistus ja mahdolliset kaksi- ja kolmikerrosmaalauksissa ilmenevät metameria- ja floppi-ilmiöt. Värisävyä tarkistettaessa tulee sitä tarkkailla eri suunnista peilaten, jotta mahdolliset muutokset havaitaan. Sävynumeron löydettyä voidaan se syöttää esim. tietokonevaakaan.

Sävytarkistus kannattaa suorittaa sisäosista tai kiillottaa sitä varten pieni kohta ajoneuvon pinnasta hiontatahnalla. Ylimaalauksen ollessa kyseessä pieni häive ei haittaa työn suorittamista, mikäli maalaus suoritetaan osamaalauksena on suositeltavaa maalaus tehdä häivytysmaalauksena.

Yleiset sekoitusohjeet maalisävylinjoille ja vaaoille

1. Kytke virta sekoitusjärjestelmään.
2. Tarkista korjattavan ajoneuvon värinumero tai -koodi.
3. Etsi oikea sekoituskaava ja tarkista maalisävy tehtaan sävymalleista.
4. Tarkista ja arvioi sekoituskaavoissa olevien sävymaalien tai - pastojen riittävyys.
5. Laita puhdas sekoituspurkki vaa'alle ja nollaa vaaka.
6. Käynnistä sekoituskone ja säädä ajastin muutamaan minuuttiin.
7. Tarkista sekoituskoneesta , että käytettävät maalisävyt sekoittuvat.
8. Lisää maalisävyt tarkasti oikeassa suhteessa sekä sekoituskaavan mukaisessa järjestyksessä.
9. Lisättyäsi maalisävyä puhdista kaatonokka huolellisesti.
10. Aseta maalisävyt takaisin samaan järjestykseen sekoituskoneeseen.
11. Sekoita valmis maali huolellisesti, jotta sävytarkkuus säilyy.
12. Tee värimalli sormella ajoneuvoon (pyyhi pois välittömästi tarkistettuasi).
13. Tee tarvittaessa käsisävytys.
14. Puhdista vaaka ja muut käytetyt välineet.

(Osamaalaustöissä käytetään sormimallin lisäksi kasto- ja ruiskutusmallia valkoiselle pahvipinnalle)

Pintamaalaus

Pintamaalaus suoritetaan pohja-, eriste- tai hiontamaalauksen päälle. Pohja- tai hiontamaalatun alustan ollessa riittävän virheetön voidaan pinta puhaltaa kauttaaltaan paineilmalla erittäin huolellisesti. Puhallustyön aikana käydään läpi myös maalipinnan läheisyydessä olevat raot, kolot ja tiivisteet. Tämän jälkeen pinnalle suoritetaan viimeinen silikonin- ja rasvanpoistopesu. Pesu tulee tehdä huolella ja pintamaalaus yhdistelmään soveltuvalla pesuaineilla. Ennen maalaustyöhön ryhtymistä käsiteltävältä pinnalta puhdistetaan viimeiset pölyt pölyliinalla.

Tämän jälkeen on suositeltavaa tarkistaa maalaustyössä käytetyn maaliruiskun kunto ja tehdä tarvittavat säädöt ruiskutusta varten. Erittäin suositeltavaa on myös pitää oma hajotusilmaruisku jokaiselle pintamaalityypille eli akryyli-, polyesteri- ja lateksimaaleilla. Näin ruiskujen puhdistustyö helpottuu ja ruiskut pysyvät paremmassa kunnossa. Suutinkokoa tarkistettaessa oikea suutinkoko riippuu aina käytetystä maalityypistä ja -ruiskusta. Suutinvalintaan vaikuttaa myös maalattavan pinnan laajuus ja muoto. Maalaustyöhön tarkoin soveltuva suutinkoko voidaan tarkistaa maalin sekä ruiskun valmistajan menetelmätiedotteista.

Akryylipintamaalit ja -lakat ruiskutetaan avoimille pinnoille perinteistä ala- tai yläsäiliö hajotusilmaruiskua käyttäen noin 3 - 4 baarin ruiskutuspaineella maalisuuttimen aukon ollessa suutinkoko ruiskuttamiseen on Ø 1,3 - 1,8 mm tai matalapaineruiskua käytettäessä ruiskutuspaineella 1,7 - 3 bar: ia maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,3- 1,8 mm. Suositeltava ruiskutusviskositeetti hajotusilmatekniikalla ruiskuttaessa akryylipintamaaleilla ja -lakoilla on yleensä 18 - 25 s / DIN 4 / 20ºC tuotteen, käyttötavan ja -tottumuksen mukaan.

Polyesteri ja lateksimaalit (kaksi ja kolmikerrosmassat) ruiskutetaan avoimille pinnoille perinteistä ala- tai yläsäiliöhajotusilmaruiskua käyttäen noin 3 - 4 baarin ruiskutuspaineella maalisuuttimen aukon ollessa suutinkoko ruiskuttamiseen on Ø 1.2 - 1,4 mm tai matalapaineruiskua käytettäessä ruiskutuspaineella 1,7-3 baaria maalisuuttimen aukon ollessa Ø 1,2 - 1,4 mm. Ruiskutusviskositeetti hajotusilmatekniikalla ruiskuttaessa polyesteri ja lateksimaaleilla on yleensä 18 - 25 s / DIN 4 kupilla mitattaessa tuotteen, käyttötavan ja -tottumuksen mukaan.

Tämän jälkeen pintamaaliin lisätään tarpeen mukaisesti kovete, ohenne sekä muut tarvitut lisäaineet. Sekoitus suoritetaan valmistajan menetelmätiedotteen mukaisesti. Maalaustyöhön ryhdyttäessä tulisi varmistaa kaikkien tarvikkeiden ja mahdollisten lisäaineiden saatavuus, jotta maalaustyö ei keskeytyisi turhaan.

Maalaustekniikat

Henkilöajoneuvon ylimaalaus

Maalauspaikka tulisi aina valmistaa huolellisesti ennen maalausta. Tällöin maalauspaikalla vaihdetaan tarvittavat suodattimet, suoritetaan yleispuhdistus ja mikäli mahdollista pestään lattiat. Samassa yhteydessä tarkistetaan ilmanvaihdon, valojen ja letkustojen toiminta. Ruiskutuslämpötila säädetään ruiskutettaessa kammiossa 18 - 25 ° C asteen välille tuotteista, ruiskuttajan nopeudesta ja henkilökohtaisen tottumuksen mukaan. Ylimaalausta suorittaessa maalarin tulisi liikkua ripeästi, mutta välttäen turhaa liikettä. Näin vältetään turha pölyn nostattaminen. Maalauspaikka tulisi myös aina rauhoittaa ennen pintamaalaukseen ryhtymistä.

Ns. ensimmäisen ruiskutuksen lopetuskohta tulisi suunnitella huolellisesti jo ennen maalaustyöhön ryhtymistä ajoneuvonmallin mukaisesti mahdollisimman näkymättömiin kantillisiin nurkkapaikkoihin. Ruiskutustyössä edetään aina järjestelmällisesti, jolloin turha kävely jää automaattisesti pois.

Ylimaalauksen aloitus voidaan suorittaa katon sisäreunasta tai keskeltä kattoa. Kummallakin aloitustavalla maalaus voidaan suorittaa niin, että varsinaisen maalipinnan laatu ei kärsi. Tämän jälkeen maalataan toinen puoli katosta. Kattoa ruiskutettaessa ruiskutetaan myös ikkunoiden kehykset alaspäin hieman alapintojen päälle. Ruiskutuksessa on tärkeää muistaa ruiskutettavien kaistojen päällekkäisyys ja ns. kastella maalipinta riittävän märäksi. Ruiskutustyön virheet voidaan välttää riittävän tasaisella ja yksijaksoisella ruiskutuksella. Tärkeää on myös pitää ruiskua oikealla etäisyydellä ruiskutuksen aikana maalattavasta kohteesta sekä katkaista ruiskutussumu ennen käden liikkeen loppumista.

Riippuen maalarin käteisyydestä kannattaa ajoneuvon kiertosuunta suunnitella sen mukaan. Maalari liikkuu aina maalatulta pinnalta poispäin, jolloin maalattu pinta kuivuu pölykuivaksi ennen uutta ruiskutuskertaa. Katon jälkeen maalausta jatketaan ajoneuvon takanurkasta keulaa kohden, koska takana laakapinnat ovat yleensä pienemmät. Tässä vaiheessa siirrytään ruiskuttamaan pystysuoria pintoja, jolloin tulee olla entistä tarkkaavaisempi ruiskutusjäljen suhteen valumavaaran lisääntyessä. Helmat ja kaaret tulee ruiskuttaa hieman ennakkoon huolellisesti, jotta kalvonpaksuus muodostuu riittäväksi myös näiltä osin. Maalaustyötä voidaan helpottaa myös mahdollisesti ns. nostolaitteella, jolla ajoneuvoa voidaan nostaa tarvittaessa.

Mahdolliset ruiskutuskatkot tulee suunnitella hyvin ja välttää päällekkäisten katkojen muodostumista. Mahdollisimman pitkän yhtenäisen ruiskutustekniikan käyttö on suositeltavaa. Ruiskulla seurataan maalattavan pinnan muotoja ruiskun ollessa aina mahdollisimman kohtisuoraa maalattavaa pintaa vasten. Pystypinnoilla ruiskutustyössä edetään sivusuunnassa aina ylhäältä alaspäin ruiskuttaen. Maalaustyötä tehtäessä on suositeltavaa tarkkailla muodostuvaa maalipintaa peilaten sitä valaistusta vasten. Näin huomataan ajoissa mahdolliset kuivat kohdat, jolloin korjausruiskutus voidaan suorittaa välittömästi. Ruiskutusta jatketaan näin järjestelmällisesti edeten eteenpäin.

Koneluukulle saavuttaessa tulisi laakapinnalla käyttää yhtenäistä ruiskutustekniikkaa ilman katkoja mikäli on mahdollista. Tällöin ruiskutetaan ensin kummankin lokasuojan päällä olevat sivualueet, jonka jälkeen ruiskutetaan tuulilasista poispäin, jolloin viimeiseksi ruiskutetaan mahdollinen hiekkapelti.



Koneluukun ruiskutuksen jälkeen kierretään ajoneuvon toiselle puolelle, josta ruiskutusta jatketaan lokasuojan pystypinnoilta eteenpäin. Ruiskutus etenee näin järjestelmällisesti, kunnes saavutaan takaluukun kohdalle. Takaluukku maalataan kuten koneluukkukin, poikkeuksena ensimmäisenä ruiskutetun takaluukunpuoli. Tämä puoli maalataan takaluukun päältä käsin ajoneuvon pituussuunnan mukaan niin, että ruiskutusumun määrä on mahdollisimman vähäinen. Viimeiseksi maalataan takaluukun takapuoli ja takavalojen alapuoli.



Mahdollinen ja suositeltava toinen kierros ruiskutetaan samassa järjestyksessä kuin ensimmäinenkin riittävän haihdutusajan noin 5 - 15 minuutin jälkeen. Lateksimaaleilla maalattaessa tulee haihduttaa maalipintaa hieman kauemmin kuin muita maalityyppejä, jotta ohenteena käytetty vesi pääsee varmasti haihtumaan ennen lakkausta. Toisella ruiskutuskerralla tulee myös kiinnittää huomiota ruiskutuskatkojen muodostumiseen, jotta ne eivät muodostuisi päällekkäisiin paikkoihin. Ensimmäinen ruiskutuskatko voidaan tällöin ruiskuttaa esim. hieman pidemmälle. Maalauksen lopetus on myös hieman erilainen riippuen käytetystä maalausmenetelmästä, koska häivytys suoritetaan ainoastaan viimeisen maalauskäsittelyn yhteydessä. Tällöin polyesteri- ja lateksipintamaaleja käytettäessä ruiskutusta ei erikseen häivytetä vaan häivytystyö suoritetaan lakkauksen yhteydessä.

Kaksi tai -kolmikerrosmaalausta suoritettaessa tulee maalaus aina suojata lakkapinnalla ruiskuttaen joko kerran tai kahdesti kauttaaltaan.

Akryylimaalit ja -lakat häivytetään tällöin kulmaan niin, että lopetusta ei näy. Häivytystä voidaan auttaa käyttämällä häivytysohenteita. Tällöin loppumaali kaadetaan pois ruiskusta ja maalin tilalle lisätään häivytysohennetta, jolla ruiskutetaan maalauksen rajapintaan vain varovasti sumuttaen. Tällöin karkea maalisumu sulaa ja muodostaa yhtenäisen maalipinnan.

Tämän jälkeen maalaus kuivatetaan lämminilmakuivauksella 60 ºC noin 60 minuuttia tai lyhytaaltoisilla infrapunakuivauksella noin 10 minuuttia, jonka jälkeen maalipinnan annetaan jäähtyä huoneen lämpöön. On muistettava, että maalipinta saavuttaa lopullisen lujuutensa vasta 6 - 8 viikon kuluttua, joten pinta on erittäin herkkä koville puristuksille ja kolhuille.

Ajoneuvon jäähdyttyä voidaan varovasti poistaa teippaukset ja suojaukset sekä aloittaa purkuosien kiinnitys. Viimeistelyn yhteydessä tulee puhdistaa ikkunat ja muut mahdolliset pölyiset alueet pesemällä ne varovasti puhdistusaineilla. Ajoneuvojen sisätilaan tulisi myös kiinnittää huomiota ja puhdistaa ne imuroimalla tarpeen mukaan. Lopullisen tuloksen arvioi aina tekijä ja asiakas itse.

Hyötyajoneuvoalustan maalaustyö

Alusta puhalletaan puhtaaksi pölystä ja puhallusmateriaalista puhalluspistoolilla. Puhdistustyö on tehtävä huolella, koska erilaisten johto- ja putkisarjojen katveeseen jää helposti epäpuhtauksia esim. suihkupuhdistuksessa käytettyä materiaalia. Alustasta on syytä puhdistaa myös mahdolliset nestemäiset epäpuhtaudet, kuten öljy- ja rasvaläikät rasvanpoistoliuotteella. Ruiskutuslämpötila on sama kuin henkilöajoneuvoja ruiskutettaessa eli 18 - 25 ° C asteen välillä. Ruiskutuspaikka tulisi myös valmistella eli puhdistaa huolellisesti ennen maalausta.

Puhdistuksien jälkeen tarkistetaan ja korjataan suojaukset. Ohjaamon tulee olla ylhäällä, jotta maalaus voidaan ulottaa mahdollisimman kattavasti koko alustan alueelle. Renkaat otetaan tarvittaessa irti tai suojataan huolellisesti. Tämän jälkeen sekoitetaan tarvittava määrä maalia käyttövalmiiksi seokseksi maalin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Pohjamaalina voidaan käyttää epoksia tai sinkkikromaattia sisältäviä pohjamaaleja. Pohjamaalaus suoritetaan kerran tai kahdesti riippuen käytetystä maaliyhdistelmästä. Ruiskutettaessa korkeapainelaitteilla pohjamaalien viskositeetti on hieman korkeampi 25 - 30 s / DIN 4 / 20ºC. Korkeapainelaitteiden suutinkoko valitaan maalityypin sekä kohteen mukaisesti ennen ruiskutusta. Suutinkoolla on myös merkitystä käytettyyn ruiskutuspaineeseen, joka vaihtelee 50 ja 200 baarin välillä.

Maaliruiskuna käytetään pohjamaalauksen yhteydessä tavallista korkeapaineruiskua, jolla saavutetaan riittävä kalvonpaksuus yleensä jo kertaruiskutuksella. Pintamaalauksessa voidaan korkeapaineruiskun sijaan käyttää ilma-avusteisia korkeapaineruiskuja, joilla saavutetaan tasaisempi ja sileämpi maalipinta. Alustan pintamaalina käytetään yleensä kaksikomponenttisia korkean täyttökyvyn omaavia 2K-akryylimaaleja tai yksikomponenttisia keinohartsimaaleja. 2K-akryylimaaleissa voidaan maalipinnan kuivumista nopeuttaa käyttämällä nopeampia kovettimia tai kiihdytinaineita Riippumatta siitä mitä maaliyhdistelmää käytetään on tärkeää huolehtia siitä, että muodostuva yhteinen kalvonpaksuus on riittävä.

Ruiskutustyö aloitetaan alustan alapuolelta säännöllisesti edeten. Alapuolelta ruiskutetaan kaikki sieltä saavutettavat maalatuksi tarkoitetut pinnat. Alapuoli ruiskutetaan yleensä kerralla riippumatta käytetystä maalityypistä. Ruiskutuksen yhteydessä tulee pintaa tarkastella huolellisesti, jotta maalia levittyisi tasaisesti koko alueelle. Ruiskutusetäisyys korkeapaineruiskulla on noin 30 - 60 cm. Ruiskunliikerata on kuin hajotusilmaruiskulla ruiskutettaessa, mutta liike huomattavasti nopeampi maalin virtausnopeuden vuoksi.

Alapuolen ruiskutuksen jälkeen siirrytään ruiskuttamaan sisäpuolisia osia alustan yläpuolelta. Ruiskutus suoritetaan kuten alapuolella säännöllisesti edeten. Ruiskutusjälki tulee jättää tavallisella korkeapaineruiskulla ruiskutettaessa hieman appelsiinipinnalle varsinkin pintamaalauksen yhteydessä. Tällöin maali ei muodosta pinnalle valumia. Maalipinta tasoittuu märästä appelsiinipinnasta kuitenkin hieman kuivumisen yhteydessä. Kulma- ja taitekohtien ruiskutuksessa tulee tarkkailla erityisesti ruiskutettavan maalin määrää, koska valuma lähtee helpoimmin liikkeelle taitekohdista.

Sisäpuolien ruiskutuksen jälkeen siirrytään pintapuolen ruiskutukseen. Pintapuolen ruiskutus aloitetaan ohjaamon toiselta puolelta ja ruiskuttaessa siirrytään alustan peräosaa kohden kiertäen tällä tavoin koko alusta. Alustan ruiskutuksessa tulee erittäin huolellisesti maalata erityisesti näkyvät pinnat kuten alustan reunat, tankit ja jarrunestesäiliöt, koska myös hyötyajoneuvon maalauksessa maalipinnan tulee olla ulkoisesti mahdollisimman näyttävä.

Yleisempiä maalauksen yhteydessä tapahtuvia virheitä