Tuotekoodi löytyy sekä viivakoodina että numerosarjana useimmista kaupoissa myytävistä tuotteista. Joissakin tapauksissa käytetään kuitenkin T-koodia. Tässä kuvattava tarkistusmekanismi koskee ainakin seuraavia:
EAN-13: Suomessa tavallisin, 13-numeroinen koodi.
EAN-8: 8-numeroinen koodi. Tämä ei ole EAN-13:n lyhennetty versio vaan itsenäinen koodi, joka on tarkoitettu käytettäväksi tuotteissa, joissa täyspitkälle koodille ei ole tilaa (käytäntö ei aina vastaa teoriaa).
UPC-A: 12-numeroinen koodi. Tunnetaan myös nimellä UCC-12 (Uniform Code Council).
UPC-E: 8-numeroinen koodi, jota käytetään kuten EAN-8:a, mutta joka ei ole itsenäinen koodi, vaan muodostetaan aina UPC-A:sta jättämällä tiettyjen sääntöjen mukaan nollia pois koodista. Tarkisteen laskeminen edellyttää koodin palauttamista UPC-A:ksi.
EAN-14: EAN-13:n pidennetty 14-numeroinen versio. Ei käytetä kuluttajapakkauksissa, vaan esim. kuormalavoissa. Tunnetaan myös nimillä EAN/UCC-14, DUN-14 (Distribution Unit Number) ja SCC-14 (Shipping Container Code).
SSCC: Serial Shipping Container Code. 18-numeroinen koodi, jota käytetään kuten EAN-14:ä. SSCC:llä ei tunnisteta tuotteita vaan tavaralähetyksiä, mutta se kuuluu samaan koodiperheeseen. Tunnetaan myös nimellä SSCC-18.
GLN: Global Location Number. Vastaa muodoltaan EAN-13:a, mutta käytetään yritysten / laitosten ja niiden fyysisten tai loogisten toimipaikkojen tunnistamiseen. Tunnetaan myös nimillä EAN Location Number, EAN Location Code ja International Location Number (ILN). Muutamissa maissa (Benelux-maat, Ranska, Etelä-Afrikka) tarkisteen laskenta voi poiketa kansainvälisestä käytännöstä.
Em. numeromäärät sisältävät aina tarkistenumeron. Viisi ensimmäistä kohtaa tunnetaan yhteisellä nimellä Global Trade Item Number (GTIN). On olemassa myös EAN-128, jota ei tarkastella tässä.
EAN-koodit (European Article Number tai International Article Number) ovat yleismaailmallisia, UPC-koodeja (Universal Product Code tai Uniform Product Code) käytetään USA:ssa ja Kanadassa - joskus myös muunmaalaisissa tuotteissa, joita viedään näihin maihin. UPC-A voidaan tulkita EAN-13:n erityistapaukseksi, jossa ensimmäinen numero on aina nolla. EAN-13 voidaan samalla tavalla tulkita EAN-14:n erityistapaukseksi.
EAN-8:n kaksi ensimmäistä numeroa ovat maatunnus ja seuraavat viisi numeroa osoittavat sekä valmistajan että tuotteen. Viimeinen numero on tarkiste. Monissa tapauksissa EAN-13 jakautuu osiin seuraavasti: Maatunnus (2 tai 3 numeroa), valmistaja (5 tai 4 numeroa), tuote (5 numeroa) ja tarkiste (1 numero). Useilla Euroopan mailla ja eräillä muilla taloudellisesti tärkeillä mailla (Japani) on kaksinumeroiset maatunnukset, kun taas pienemmät, myöhemmin mukaan tulleet ja/tai Euroopan ulkopuoliset maat ovat saaneet kolminumeroiset maatunnukset.
Joillakin isoilla Euroopan mailla (Italia) on useita kaksinumeroisia ja joillakin muilla isoilla mailla (Kiina) useita kolminumeroisia maakoodeja. Suomalaiset koodit alkavat yleensä numeroilla 64, mutta maatunnus ei automaattisesti kerro valmistusmaata, vaan koodin voi antaa myös esim. maahantuoja tai kauppiaiden yhteenliittymä. Jos samaa tuotetta valmistetaan useissa maissa, kaikki voivat käyttää yhden valmistusmaan tai yhtiön pääkonttorin sijaintimaan koodia. Esim. suomalaisissa Cocacola-pulloissa on belgialainen tuotekoodi (54). Suomessa yritystunnukset ovat 5- tai 7-numeroisia ja tuotetunnukset vastaavasti 5- tai 3-numeroisia. EAN-13:lla on useita erikoistapauksia.
Harvinainen 0-alkuinen EAN-13 on itse asiassa UPC-A, jollaiseksi viivakoodinlukijakin sen tunnistaa, vaikka se olisi tulostettu EAN-koodin näköisenä. Tämä voidaan ymmärtää niin, että 0 on Yhdysvaltain ja Kanadan poikkeuksellinen yksinumeroinen maatunnus, vaikkei asiaa aina näin esitetä. Toinen numero (= normaalisti UPC-A -koodin ensimmäinen tulostuva numero) kertoo UPC-koodin tarkemman tyypin, ja muut numerot ovat kuten EAN-13:ssa. Joissakin tapauksissa kahdella tai kolmella yrityksellä voi olla sama 5-numeroinen yritystunnus, jolloin ne erotetaan edeltävän numeron (0, 6 tai 7) perusteella. Yhdysvalloille ja Kanadalle on varattu myös maakoodit 10..13.
2-alkuiset koodit on varattu käytettäväksi tuotteissa, joille valmistaja ei anna normaalia tuotekoodia. tällaisia ovat esim. painon mukaan myytävät tuotteet. Käytännöt vaihtelevat maittain ja samankin maan ja jopa saman kaupparyhmän sisällä eri kaupat voivat noudattaa hieman erilaisia käytäntöjä. Suomessa havaittuja tapauksia:
Koodin Tuotteen Muu sisältö Tyypillinen käyttö
alkuosa tunniste Positioissa Kaupassa punnittavat
positioissa tuotteet,
pullonpalautuskuitit20 3..8 Hinta
sentteinä
9..12
21-alkuisessa koodissa summa on pyöristetty, joten viivakoodista kassalla luettava hinta voi poiketa hintalapussa olevasta. On helppoa olettaa, että jotkin muut koodit voisivat olla muunnelmia näistä; esim. 22-alkuinen koodi voisi sisältää hinnan kokonaisina markkoina, mutta sellaisesta on vaikea löytää esimerkkiä. Joissakin maissa on oma koodinsa kappaleittain myytäville tavaroille, mutta Suomessa käytetään samoja koodeja kuin kaupassa punnittavilla tuotteilla.
Japanin maatunnuksella 45 tai 49 alkava EAN-13 tunnetaan myös nimellä JAN (Japanese Article Number) ja Etelä-Korean tunnuksella 880 alkava nimellä KAN-13 (Korean Article Number).