Tietokantojen kehitys ensimmäisistä yrityksistä tähän päivään on seurannut tiiviisti tietotekniikan yleistä kehitystä ja ennen kaikkea tietokoneiden teknistä kehitystä. Tietotekniikan kehittyessä ja käsiteltävän tietomäärän kasvaessa huimaa vauhtia huomattiin, että olisi löydettävä jokin tehokas keino tietojen tallentamiseen ja käsittelyyn.
Ensimmäiset tietokannat kehitettiin 1960-luvulla. Ne olivat rakenteeltaan niin sanottuja hierarkkisia tietokantoja, joiden rakenne muistutti ylösalaisin käännettyä puuta. Hierarkkiset tietokannat eivät jääneet elämään, sillä ne osoittautuivat rakenteeltaan hyvin jäykiksi ja hankaliksi käyttää.
Seuraava askel tietokantojen kehityksessä olivat verkkotietokannat, joilla pyrittiin korjaamaan hierarkkisten tietokantojen ongelmia. Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi ja niinpä verkkotietokannatkin häipyivät unholaan.
Tietokantojen kehityksessä tapahtui läpimurto vuonna 1970, jolloin yhdysvaltalainen tutkija E.F.Codd esitteli niin sanotun relaatiomallin. Tämä matematiikkaan pohjautuva malli oli yksinkertainen ja joustava toteuttaen parhaiten tietokannalle asetettavat yleispätevät vaatimukset. Mallin pohjalta luotiin relaatiotietokanta (relational database, RDB). Käytänössä suurin osa nykyään toteutettavista tietokantaratkaisuista on relaatiotietokantoja.
Entäpä tietokantojen tulevaisuus? Tiedon tulva sen kun vain kiihtyy, joten tietokantoja varmasti tarvitaan. Uusin suuntaus tietokannoissa ovat oliotietokannat, jotka ovat saaneet alkunsa 1990-luvun puolivälissä tietokoneohjelmointiin tulleen olio-ohjelmoinnin myötä. Tällä hetkellä ei ole olemassa puhtaasti oliopohjaisia tietokantoja, vaan ratkaisut on toteutettu lisäämällä relaatiotietokantoihin olio-ohjelmointia tukevia piirteitä.
Oppimistehtävä 1. Selvitä kirjallisuutta ja Internetiä lähteinä käyttäen eri tyyppisten tietokantojen keskeiset ominaisuudet ja erot.