MUOVIEN KÄSITTELYTYÖ

Yleissääntönä voidaan pitää, että muovit on maalattava niin ohuesti kuin on peittokyvyltään ja pinnanlaadun suhteen mahdollista. Tällöin ei pintaan ei muodostu liiallista pintajännitystä, joka saattaisi irrottaa maalin alustastaan. Muovien valmistuksen yhteydessä muotteihin ruiskutetaan ulkoisia irrotteita tai muovimassaan lisätään sisäisiä irrotteita. Näiden irrotteiden käyttö mahdollistaa uuden muovin irtoamisen muotista. Irrotteet tulee poistaa ennen maalaus- ja korjaustöihin ryhtymistä lämmittämällä osia uunissa 60- asteisessa uunissa 60 minuuttia, minkä jälkeen osat pestään liuotepesuaineella.

Ajoneuvomuovien korjausmenetelmät

Muovien korjauksessa kuten maalauksessa on tärkeää tunnistaa eri muovilaadut, jotta korjaus voidaan suorittaa oikein. Nykyisin lähes kaikkiin ajoneuvossa käytettyihin isompiin muoviosiin on merkitty muovinlaatu, joten tunnistus on näin helpompaa.

Muovien korjauksessa käytetyt menetelmät:

• liimaus
• hitsaus
• sulatus
• laminointi

Liimaus

Liimauksessa on erittäin tärkeää, että käsiteltävät pinnat ovat erittäin puhtaita, jotta tartuntaongelmia ei synny. Liimojen valmistajilla on erityisiä tartuntapohjusteita, joilla voidaan tartuntaa parantaa. Liimausta voidaan korjausmenetelmänä käyttää kestomuoveille niin koville kuin pehmeille muovityypeille. Liimat soveltuvat myös ns. kertamuovien korjauksiin. Liimoina voidaan käyttää mm. sulate-, rakenne- ja pikaliimoja.

Sulateliimoina käytetään termoplastisia hartseja, jotka lämmön avulla muuttuvat nestemäisiksi. Jäähtyessään ne kiteytyvät kovaksi massaksi. Sulateliimojen täyttökyky- sekä kuivumisominaisuudet ovat erittäin hyvät. Sulateliimojen ominaisuudet vaihtelevat paljon, joten liimausominaisuudet tulee tarkistaa ennen käyttöä. Muovien rakenneliimoina käytetään kaksikomponenttisia epoksi-, akryyli tai polyuretaaniliimoja. Osa liimoista on valmistettu ns. kaksoispatruunana toimivaksi, jolloin annostelu on tarkkaa ja helppoa. Rakenneliimat soveltuvat hyvin erityistä lujuutta vaativiin muovien liimauksiin. Pikaliimoina käytettävät liimat ovat pääosin syanoakrylaattiliimoja. Pikaliimat ovat erittäin nopeita. Pikaliimoilla on myös erinomainen tarttuvuus mm. metalleille sekä useimpiin muovi- ja kumimateriaaleihin.

Hitsaus

Muovien hitsausta käytetään menetelmänä ns. paksumpien kestomuovien esim. puskureiden korjaustyössä. Kestomuovien ominaisuuksia ovat mm. rakenteen hajoamattomuus sulattaessa. Tätä ominaisuutta hyödynnetään hitsaustyössä. Erittäin tärkeää hitsaamalla tehtävässä liitoksessa on, että korjattava muovityyppi sekä hitsausmuovi ovat rakenteiltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaisia. Sulamislämpötilan vaihdellessa on vaarana syntyä ns. kylmä liitos, joka kestää erittäin huonosti rasitusta. Ennen hitsaustyön alkua on paikkauskohta syytä puhdistaa esim. asetonilla. Työssä tarvitaan hitsausmuovin lisäksi kuumailmapuhallin suuttimineen sekä teräslasta. Kuumailmapuhaltimella lämmitetään sekä korjattavaa kohtaa että sulatettavaa muovia, kummankin muovin sulaessa liitos tasataan teräs- tai puulastalla.

Sulatus

Sulatuksessa käytetään mm. asetonia ja kloroformia. Kloroformiin ja asetoniin sulavat useimmat kovat muovityypit. Kloroformiin voidaan liuottaa myös värillisiä muoveja ja näin saatu korjausmassa pitää alkuperäisen värisävynsä erittäin hyvin. Tästä syystä kloroformi soveltuu myös mm. kovien muovien kuten muovisten valaisimien heijastinpintojen korjaukseen. Ennen korjausta korjattava kohta on syytä puhdistaa esim. rasvan ja silikonin poistoaineella. Tarvittava paikkamassa sulatetaan kloroformiin ja annetaan liueta, kunnes seos on tasalaatuista. Sulamisen tapahduttua muovia siirretään mahdolliseen halkeamaan ja tasataan se pienellä teräs- tai puulastalla. Sulatustyötä tehtäessä tulee varmistaa erityisen huolellisesti korjauspaikan hyvä tuuletus ja ilmastointi.

Laminointi

Laminointia käytetään lasikuitupohjaisten muovien eli UP-GF muovien korjaukseen. Laminoitaessa tarvitaan lasikuidun lisäksi tyydyttämätöntä polyesterihartsia sekä orgaanista peroksidia eli kovetetta. Hartsia ja peroksidia sekoitetaan keskenään tarvittava määrä. Peroksidin osuus on valmiista seoksesta muutaman prosentin luokkaa. Alusta puhdistetaan esim. asetonilla. Sekoitettua hartsia levitetään korjattavalle kohdalle kerros siveltimellä, minkä jälkeen leikattu "hieman korjattavaa kohtaa suurempi" lasikuitumatto painetaan kiinni alustaan siveltimellä hiertäen. Hierron yhteydessä poistuvat myös ilmakuplat. Tämän jälkeen pintaan levitetään uusi kerros sekoitettua hartsia, minkä jälkeen painetaan pinnalle uusi kerros lasikuitumattoa. Näin jatketaan kunnes pinta on riittävän tiivis. Viimeisenä kerroksena levitetään aina sekoitettua hartsia, jotta pinta saavuttaisi riittävän tiiviyden ja kovuuden.

Ajoneuvomuovien maalausmenetelmät

Tehtaalla pohjustettujen muoviosien laadun määrittely silmämääräisesti on tärkeää. Pohjusteen ollessa hyvin kiinni alustassaan ei uutta pohjustusta tarvita. Osat kannattaa kuitenkin pyyhkiä huolellisesti silikoni- ja rasvanpoistoliuotteella ennen hiomamaalin tai mahdollisen kittauksen levittämistä. Muoviosat voivat olla myös maalattuja jo aiemmin, jolloin esikäsittely- ja pohjustustyöt koskevat vain korjattavia kohtia.

Esikäsittely

Ensimmäisenä esikäsittelynä onkin irrotteiden poistaminen maalattavaksi toimitetuista muoviosista. Lämmitys eli hikoiluttaminen suoritetaan vain yleensä uudehkoille pehmeille ja koville huokoisille muoviosille. Alkupesuna voidaan muoviosat pestä veden ja synteettisen pesuaineen liuoksella, minkä jälkeen on syytä suorittaa huolellinen huuhtelu. Tällä tavoin irtoaa kiinteät epäpuhtaudet sekä mahdollinen pintarasva. Muovia voidaan hikoiluttaa eli lämmittää uunissa lämpötilassa 60 °C noin yhden tunnin ajan. Muoviosien muodot voivat muuttua korkean lämpötilan vaikutuksesta, siksi kannattaa varmistaa muovilaadun sopivuus hikoiluttamiseen ennen lämmitystä. Hikoiluttamista aloittaessa on syytä varmistua muoviosien asettelemisesta niin, että osat ovat tasaisesti tuettuja. Tällöin osat eivät veny lämmityksen aikana epäedulliseen asentoon.

Hikoiluttamisen jälkeen muoviosat pyyhitään huolellisesti silikonin ja rasvanpoistoliuotteella. Liuotteena voidaan käyttää antistaattista liuotinta, joka ehkäisee osaltaan pölyjen kiinnittymisen helposti varautuvaan muoviosaan. Pesu aloitetaan tehostaen pesua hiontahuovalla tai hiomatyynyllä. Tällöin saadaan myös lisää tartuntaa pohjustusaineille. Pinnan rasvaisuuden mukaan pesu suoritetaan noin 3 - 6 pesukertaa. Viimeiset pesut suoritetaan siten, että käytetään nukkaamatonta puhdasta pyyhettä, joka vaihdetaan riittävän usein. Muoviosia ei saa pestä liian voimakkailla liuotteilla, kuten tinnerillä. Voimakkaat liuotteet saattavat aiheuttaa syöpymistä aran muovin pinnalla. Pesun jälkeen hikoiluttaminen toistetaan matalammalla lämpötilalla (30 °C) puolen tunnin ajan tai annetaan liuotteiden haihtua yön aikana.

Lasikuituvahvisteisten polyesterien (UP-GF) käsittelemättömien muoviosien esikäsittely ja pohjustus poikkeavat huomattavasti muiden muovityyppien käsittelystä. Laminoituja lasikuituosia ei tarvitse hikoiluttaa, mutta esikäsittelynä suoritetaan silikonin- ja rasvanpoistopesu liuotteella. Pinnan ollessa erittäin likainen voidaan esipesu suorittaa synteettisen pesuaineen ja veden seoksella.

Maalattuihin muoviosiin kannattaa ensin tehdä kuntotarkistus. Tarkistuksessa todetaan muovipinnan laatu, vauriot ja vanhojen maalipintojen tartunta ko. muoville. Heikosti kiinni alustassaan oleva maalipinta tulee irrottaa mekaanisesti painepesulla tai - ilmalla, kaapimella tai lastalla. Maalinpoistoainetta käytettäessä tulee muoviosa testata ensin pienellä määrällä, jotta vaikutus muoviin nähdään. Maalinpoistoaineen jäänteet tulee poistaa huuhtelemalla muoviosa haalealla vedellä. Maalinpoistoainetta ei saa käyttää PVC, PC, ABS , PS sekä muille liuotinaroille muovityypeille. Näiden muovien ominaisuudet kärsivät voimakkaista liuotteista.

Ennen korjausta tai pohjustusta pinta tulee kuitenkin puhdistaa, kuten uudetkin muovit. Tällä tavoin irtoaa kiinteät epäpuhtaudet sekä mahdollinen pintarasva tai silikoni. Pesutuloksen varmistamiseksi on osa syytä pestä kertaalleen, muut kohdat silikonin- ja rasvanpoistoliuotteella sekä korjattava kohta asetonilla. Liuotteiden tulee haihtua pinnalta ennen varsinaisten pohjustuskäsittelyjen aloittamista. Muovin ollessa haljennut ja vahingoittunut se voidaan korjata hitsaamalla, laminoimalla ja liimaamalla.

Pohjustus

Muovirungon korjauksen jälkeen tulee paikkauskohdille suorittaa hionta, jolla tasataan paikkaus ympäröivään tasoon. Hionta voidaan suorittaa laikka-, nauha- tai epäkeskohiomakoneella paikkamateriaalin ja paikkauksen sijaintipaikan mukaan. Paikkakohdan viimeinen pohjahionta suoritetaan aina epäkesko- tai tasohiomakoneella loiventaen samalla maalipintojen reunat kittaukselle sopiviksi. Paikkauksen ympäriltä tulee hioa tartunta mahdollisimman laajalle alueelle kittausta varten karkeudella P150 - P240. Mattahionta voidaan suorittaa työn yhteydessä myös kokonaan käsiteltävälle pinnalle karkeudella P320 - P400.

Koville muoville tai maalinnoille voidaan vielä parantaa maalien tartuntaa karhentamalla ne vesihionnalla tai kuivahionnalla. Tärkeintä on käyttää mahdollisimman hienoa hiomapaperia esim. karkeudet P600 tai B1200. Tällä vältetään muovien rakenteelle ominainen "piikittyminen". Kuivahionnan pölyt poistetaan huolellisesti puhaltamalla ilmapistoolilla ja pyyhkimällä pölypyyhkeellä. Vesihionnan pölyt poistetaan märkänä huolellisella vesihuuhtelulla. Vesi tulee haihduttaa pois ennen maalauskäsittelyjä.

Kittauksessa käytetään muovipinnoille sopivaa kittiä. Koville - ja lasikuitumuoveille naarmujen ja pienten kolojen kittaus voidaan suorittaa kaksikomponenttisella polyesterilastakitillä. Pehmeämmille muoveille kittaus voidaan suorittaa kaksikomponenttisella epoksikitillä. Kittaukset hiotaan huolellisesti esim. epäkeskohiomakoneella.

Huokoiset muoviosat tulee käsitellä pastamaisella poretäytemaalilla tai ruiskukitillä. Käsittely suoritetaan joko ennen tartuntapohjusteen ja hiontamaalin ruiskuttamista tai sen jälkeen maalien valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jälkikäsittelyä tehtäessä tulee kuitenkin ruiskuttaa hiomamaali ennen pintamaalausta. Poretäytemaali levitetään hiertämällä pyörittävin liikkein siveltimellä tai rätillä tiukasti alustaan. Hiertäminen tulee suorittaa huolella, jotta hiontamaali jää ainoastaan muoviosassa oleviin huokoisiin. Levityksen jälkeen pinnalta pyyhitään pois ylimääräinen poretäytemaali valmistajan suosittamalla pesuohenteeseen kostutella pyyhkeellä.

Tämän jälkeen pohjustetaan muoviosat kertaalleen ohuesti tartuntapohjusteella. Tartuntapohjusteen haihduttua 10 - 15 minuuttia +20 °C korjattu pinta ruiskutetaan tarvittaessa struktuurimassan ja akryylimaalin seoksella. Struktuurimassan kuivuttua ruiskutetaan pinnalle elastinen hiomamaali.

Lasikuituvahvisteiset polyesterimuovit pohjustetaan suoraan ns. kaksikomponenttisilla polyesteripohjaisella ruiskukitillä. Pienten tai yksittäisten osien ollessa kyseessä pohjustus voidaan suorittaa myös kaksikomponenttisella polyesterilastakitillä. Tällä toimenpiteellä pinnalta saadaan sulkeutumaan ns. kuivumisrakkulakohdat. Tämän jälkeen lasikuituosille suoritetaan pohjahionta huolellisesti oikeaan muotoon karkeudella P120 - 150 ja viimeistely voidaan suorittaa karkeuksilla P240 - P400. Hionnan jälkeen pinta voidaan maalata suoraan hiomamaalilla.

Hiontamaalaus

Ennen hiontamaalausta on varmistettava, että maalattava pohja on maalausalustaksi sopivassa kunnossa. Maalausalustaksi käy sellaisenaan muovintartuntapohjusteella käsitelty alusta. Käsiteltyjen muoviosien korjattavaksi tarkoitetut kohdat tulee olla välihiottuja kauttaaltaan karkeudella P240 - P400.

Käsiteltävä pinta pyyhitään huolellisesti kauttaaltaan pölyliinalla. Muoville tarkoitetut yksikomponentti hiomamaalit eivät yleensä tarvitse erillistä joustoainetta. Käytettäessä kaksikomponentti tuotteita täytyy hiomamaalin joukkoon lisätä ns. joustoainetta. Joustoainetta lisätään käytetyn maalin joukkoon muovin jäykkyyden mukaan 10 - 100 %. Pehmeät ja elastiset muovit vaativat enemmän joustoainetta kuin kovat ja jäykät muovit. Joustoaineella on muutamia sivuvaikutuksia, jotka pitää huomioida ennen maalaustyöhön ryhtymistä. Joustoaine hidastaa hiomamaalin kuivumista, siksi samassa käytetyssä suhteessa tulee lisätä joukkoon hiomamaalin kovetetta.

Elastinen hiomamaali ruiskutetaan pinnalle kahdesti noin 20 - 40 µm kalvoksi. Hiomamaalia ei tule käyttää paksuina kerroksina. Suurin haitta seuraa kuivumisen hidastumisena sekä liian suurena kalvonpaksuutena. Tällöin maalaus voi aiheuttaa liiallista pintajännitystä ja irrottautua alustastaan. Märkää märälle järjestelmää käytettäessä ruiskutus tulee tehdä huolellisesti, koska ruiskutusvirheet saattavat näkyä pintamaalauksen jälkeen. Hiomamaali on hiontakuivaa, kuivuttuaan normaalilämpötilassa vuorokauden. Hiomamaali voidaan myös kuivattaa uunissa ( 60 °C) noin 30 minuuttia. Pinnan jäähdyttyä voidaan hionta aloittaa. Välihionta voidaan suorittaa vesihiontana tai kuivahiontana hiontakarkeutena P320 - P600 käytettävän pintamaalityypin mukaan. Mikäli käytetään märkää märälle järjestelmää voidaan ruiskutus aloittaa 20 °C lämpötilassa 15 - 20 minuutin haihdutusajan jälkeen.



Puhdistuksen ollessa riittämätön saattaa pintaan ilmestyä silikoni- ja rasvakraattereita. Mikäli maalausta halutaan jatkaa täytyy maalin joukkoon lisätä maalin valmistajan antisilikonia, joka tasaa kraattereita. Lisäys täytyy suorittaa heti kraattereita havaittaessa ja antisilikonia täytyy käyttää tällöin myös pintamaalissa. Muoviosa voidaan myös pestä uudestaan puhtaaksi ohenteella ja aloittaa maalaustoimenpiteet tartuntamaalauksesta lähtien.

Pintamaalaus

Ennen pintamaalauksen aloittamista muoviosat tulisi puhdistaa pintamaalausmenetelmän kanssa sopivalla puhdistusmenetelmällä. Käytettäessä liuoteohenteisia maalityyppejä pinta voidaan puhdistaa silikonin- ja rasvanpoistoliuotteella. Vesiohenteisia maalityyppejä käytettäessä puhdistus täytyy suorittaa valmistajan suosittamalla teollisuusalkoholilla.


Maalattaessa reaktiopohjaisilla akryylimaaleilla tai -lakoilla tulee käyttökuntoon sekoituksen yhteydessä lisätä maalin joukkoon joustoainetta 10 - 100 % muovin elastisuuden mukaan. Joustoaine tulee myös huomioida kovetinta lisättäessä. Lisäys suoritetaan samassa suhteessa kuin perusmaali on sekoitettu. Maalipinta muuttuu myös kiiltävämmäksi joustoaineen vaikutuksesta. Tapahtuman merkitys korostuu pintamaalauksessa käytettäessä sitä yhdessä mattausaineen kanssa. Tällöin joustoaineen määrää voidaan hieman vähentää, jotta haluttuun kiiltoasteeseen päästään. Joustoainetta ei tarvitse lisätä liuote- ja vesiohenteisiin 2 - 3 kerrosmassoihin, koska ne ovat koostumukseltaan riittävän elastisia.

Haluttaessa muuttaa reaktiopohjaisten akryylimaalien ja - lakkojen ominaisuuksia voidaan joukkoon myös lisätä mattaus- ja struktuuriainetta, tosin lisäaineita käytettäessä tulee aina kovettajaa lisätä erikseen käytetyssä suhteessa. Mattausaineet alentavat pinnan kiiltoastetta, jolloin päästään kiiltoasteessa noin puolihimmeään pintaan. Struktuuriaineet jäljittelevät muovipinnan karkeampaa tai hienompaa profiilia. Näitä lisäaineita lisätään käyttövalmiiksi sekoitettuun maaliin yleensä korkeintaan 1:1 suhteessa. Ensisijaisesti tulee kuitenkin aina noudattaa maalin valmistajan käyttöohjeita. Ns. reaktiopohjaisten akryylimaalien kiihdyttimiä, "aktivaattoreita", ei suositella käytettäväksi yhdessä em. lisäaineiden kanssa, koska kiihdytin saattaa muuttaa pinnan haluttua kiiltoastetta kiiltävämmäksi.

Pintaa maalattaessa tulisi muistaa, että lisäaineet muuttavat perusmaalin ominaisuuksia myös maalattavuudessa. Tällöin ruiskutustekniikka tulee muuntaa käytettävälle seokselle sopivaksi. Lisäaineet vaikuttavat mm. peittokykyyn ja kuivumiseen. Tärkeintä on muistaa riittävä haihdutus ruiskutuskertojen välillä sekä ruiskutuksessa hieman normaalia kuivempana ruiskutettava maalaustekniikka.

Yleisempiä muovien maalaustyön yhteydessä tapahtuvia virheitä